Jälleen kerran olen saanut todeta, että minussa on pakko olla jokin vika. Viime aikoina on paljonkin aiheuttanut hämminkiä useissa ihmisissä, kun en kyttää J:n jokaista liikettä, se ei ole olevinaan normaalia?
Ei minulla ole tarvetta soitella joka minuutti tai edes tunti perään, että missä ja mitä ja kenen kanssa ja miksi. On minkä on, kenen kanssa tahtojaan. Toki kiva jos välillä ilmottaa, että nyt menee aikaa tms, muttei minulle tarvitse mitään sen kummempaa selontekoa tehdä. Jos soitankin, niin yleensä minulla on jotain ihan asiaakin, enkä silloinkaan kysele. Se on koettu epänormaaliksi, ilmeisesti en siis välitä.
Sama juttu puhelimien kanssa. Ei minun tarvitse lukea toisen viestejä, tai tietää kuka soittaa, ei ne minulle ole. Sekin on kait olevinaan epänormaalia.
Olen ymmärtänyt, että luotto toiseen olisi aivan normaalia, mutta ilmeisesti ei. Jos ei voi toiseen ihmiseen luottaa sen vertaa, niin ehkä on silloin parempi olla yksin. Ja kyllä, myös itse olen joskus muinoin kokenut petetyksi tulemisen tunteen, mutten siitä jaksa katkeroitua ja leimata kaikkia ihmisiä samanlaisiksi.
Ei minua kiinnosta, jos toinen menee kavereidensa kanssa, siinähän menee. Tai kiinnostaa tietyllä tavalla toki, mutta ei sillä tavalla, että tarvitsisi jokaisesta paikan- ja seuranvaihdosta selontekoa tehdä.
En siedä kyseistä edes omalle kohdalleni, miksi siis tekisin niin toiselle? Kovasti kysellään, että "mitä se akkas sanoo kun oot toisen naisen seurassa? mie ainaki olisin ihan tosi mustasukkanen eikä se kävis laatuu ollekaa". Öö, niin? Mikäs minä olen toisen naispuoleisista kavereista sanomaan, kun itselläni suurin osa ystävistä on miehiä :D
Minun mielestäni enemmänkin luonnotonta, ja jopa sairasta on se, että tutkitaan toisen puhelimesta kaikki viestit ja puhelut, mitä ja milloin puhunut kenenkin kanssa ja vedetään omat tulkinnat asioista. Tai se, että jos toinen on jossakin, soitellaan jatkuvasti perään ja kotona murjotetaan viikkotolkulla, kun se kuitenkin on jonkun pillun perässä. Tai ihan jo perus juttelu naispuoleisen ihmisen kanssa on pettämistä. Joidenkin mielestä jopa kaupungilla ohikulkevan ihmisen vilkaisu. Mitä helvettiä??
Tästä olen joutunut kerran jopa huomauttamaan. Tai lähinnä se nauratti. Autossa istuessamme puhelin käännetään poispäin minusta, vaikken edes katso sinne suuntaan, kysyttäessä asiasta todetaan sen olevan vanha tapa kun aina on kytätty selän takana mitä toinen kirjoittaa. Tosiaan tervettä joutua aina elämään "pelossa", että toinen kyttää ja suuttuu, vaikkei aihetta olisi.
Ehkä se sitten on niin, etten välitä toisesta. Ehkä pitäisi ruveta samanlaiseksi kuin mitä odotetaan. Harmi vaan, kun en osaa, täytyy siis opetella olemaan "normaali". Kuka sitten mitenkin normaalin käsittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti