tag:blogger.com,1999:blog-71111464492614278122024-03-14T01:47:09.645-07:00Hellun HulinatHellun Hulinat - Hullun HelinätHelenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.comBlogger82125tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-57359160171204125112020-02-26T14:04:00.001-08:002020-02-26T14:04:56.427-08:00Sanottavat sanottuna<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Taas on minun mieleni musta</b></i></span></span></div>
<b><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Taidan potea masennusta</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Tahtoisin kerrankin olla rautaa</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Mutta mä kaivan itselleni hautaa</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
En saa missään arvostusta</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Taitaa päässäni olla kusta</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
En pysty enää nukkumaan</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Minä olen valmis kuolemaan</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Viekää minut mielisairaalaan</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Pukekaa minut pakkopaitaan</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Vääntäkää minulle rautalangasta</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Koska muuten en mitään tajua</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Minä olen mielenvikainen</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Ja aina vainoharhainen</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Tahdon olla parempi ihminen</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Yhteiskuntakelpoinen</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
En tahdo palata eiliseen</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
En usko parempaan huomiseen</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Joku itsetuntoa nakertaa</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Ja minun mieltäni varjostaa</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Tiedän että yksin jään</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
Tähän tyhjään elämään</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Programme, sans-serif; font-size: x-small; font-style: italic;"><div style="text-align: center;">
En jaksa enää välittää</div>
</span><span style="background-color: white; color: #222222;"><div style="font-family: Programme, sans-serif; font-size: small; font-style: italic; text-align: center;">
Koska mulla ei oo mitään hävittävää</div>
<div style="font-family: Programme, sans-serif; font-size: small; font-style: italic; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näin alkaa Raaka-Aineen Yhteiskuntakelpoinen - laulun sanat, ja tuntuu kolahtavan jollain tasolla. Musta ei saa yhteiskuntakelpoista mitenkään, ei milloinkaan. Mä olen kuin atomipommi, tuhoan kaiken tieltäni, oli se hyvää tai pahaa, tarkoituksellista tai tarkoituksetonta, halusin tai en. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">En tosiaankaan usko enää parempaan huomiseen, sellaista ei ole. En välitä. Ja silti välitän, välitän niin paljon, että tuntuu kuin sydämestä revittäisiin pala irti joka kerta kun loittonen. Kuin hengitys lamaantuisi. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mä olen luonut ympärilleni muurin, piiloutunut sen muurin sisään, eikä kukaan pääse sen läpi, työnnän kaiken lähestyvän pois. Hetken yritin linnoituksen muureja laskea, ei kannattanut. Todennäköisesti hukun omaan vallihautaani. Yksin.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Toisaalta olisi hyvä, jos olisi vielä vanhoja kunnon mielisairaaloita. Tai lähinnä viittaan "Prinsessa"-tyyppiseen paikkaan. Mullekkin olis tehty lobotomia jo kauan sitten, mikä oliskin suhteellisen hyvä, kun ei tarvitsisi enää tuntea. Sen kuin olisi vaan, välinpitämättömänä. Ei tarvitsisi tuntea vihaa, ei inhoa, ikävää, kaipausta, ei mitään. Jäisihän toki ne ilon ja onnen tunteet kokematta, mutta ne on niin kaukaisia ja harvinaisia muistoja, ettei niitä ehkä osaisi enää kaivatakkaan, kun ei muista miltä ne tuntuvat.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On päiviä, jolloin kadun sitä, että lähdin sairaalaan, kun kaulavaltimo repesi. On päiviä, jolloin jaksan vielä taistella, vaikkakin vähenemässä määrin. Ne on niitä pieniä hetkiä, joista on tullut kuin ns. henkireikä ja pelkään, että ne pienetkin hetket häviää. Ne pienet hetket, jolloin tunnen oloni hyväksi ja turvalliseksi, ehkä jopa onnelliseksi. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mä olin hukkumaisillani, ja yritin huutaa apua, etten jaksa enää räpiköidä pinnalle, että olen väsynyt, muttei sitä huutoa kuultu. Nyt en enää jaksa edes räpiköidä, kellun pinnalla ja odotan milloin vajoan. </span></div>
</span></b>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-62941565041006233742020-01-26T13:17:00.001-08:002020-01-26T13:17:28.959-08:00You hate me? I hate me tooItseinho. Se vie sulta kaiken. Ja mä todella tarkotan sitä, kaiken. Se tuhoaa kaiken hyvän jättäen jäljelle vain pelkkää tyhjyyttä. Tyhjyyttä ja synkkyyttä. Se vie viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet. Millään ei ole enää väliä,koska enhän ole sen arvoinen. Peilejä alkaa vältellä, ei näe enää mitään kaunista, pelkkää rumuutta. Ihmisiä alkaa vältellä, ei kestä toisten katseita. Alkaa ällöttää,tahtoo vain piiloutua maailmalta ja katseilta. Puheiltakin. Mieli alkaa mustua. Käytös alkaa muuttua itsetuhoiseksi.<br />
<br />
Eräs rouva sanoi joskus hyvin oman elämänsä mottona ja toisiin ihmisiin suhtautumisena "jos ihminen tulee toimeen itsensä kanssa, se heijastuu myös muihin ihmisiin". Ei huono ollenkaan, täyttä totta. Jos et enää kunnioita itseäsi, vaan näet pelkkää vihaa itsesi ympärillä, se heijastuu myös muihin ihmisiin.<br />
<br />
Mutta mikä johtaa siihen, ettei enää välitä? Mistä itseinho johtuu? Mistä se syntyy? Ehkä sulle on jo lapsena toistuvasti uskoteltu, ettet kelpaa. Ettei mikään riitä. Et ole mitään etkä varsinkaan osaa tai pysty. Ehkä sun ulkomuoto on muuttunut radikaalisti (lihominen/laihtuminen/vanheneminen yms yms yms). Tai sulle on käynyt jotain/tehty jotain traumaattista tms. Tai ehkä sulle on huudettu vitun läski, vitun huora, vitun lehmä. Tai ehkei sulle ole käynyt mitään. Se on vaan ajan saatossa syntynyt, salakavalasti hiipinyt ja pikkuhiljaa huomaamatta iskenyt. Siitä on tullut ominaista, etkä enää tiedä muuta ajattelumallia tai toimintatapaa. Se alkaa tuntua tutulta ja turvalliselta, ei enää uskalla edes ajatellakkaan muuta vaihtoehtoa koska pelottaa päästää irti, muutos pelottaa.<br />
<br />
Millä itseinhoa voisi lieventää? Ainahan sitä sanotaan, että asenteesta se on vaan kiinni. Että kun vaan ajattelee iloisia asioita niin kyllä se siitä. Höpöhöpöhommia, sanonpahan vaan. Vaikka kuinka ajattelisi ihania sateenkaaria ja kauniita kukkasia (kielikuvia), se ei auta, jos "vika" on syvemmällä. Tai kun sanotaan, että olet hyvä just tommosena, mutta ei se mene niin. Jos sulla on vääristynyt kuva itsestä kaikin puolin (enkä nyt puhu pelkästä ulkonäöstä, vaan kaikesta, koko olemuksesta), niin se, että olet jonkun toisen mielestä hyvä (vai liekö sekin pelkkää lohdutusta, että tulisi parempi mieli), ei auta siinä, jos et riitä itsellesi. Muiden mielipiteillä ei ole väliä riitätkö vaiko et, vaan sillä, että riittäisi itselleen. Kaikki lähtee sisältäpäin. Jos sä olet ankara itsellesi, liian ankara, ja vaadit itseltäsi paljon, mutta ei silti riitä, niin missä vika? Auttaisiko terapia? Ulkonäön muokkaaminen? Oman itsensä ja sisimpänsä muokkaaminen? Vai auttaako mikään jos sisin on oikeasti kerennyt vuosien saatossa mustua täysin, se viimeinen valon pilkahdus on sammunut jo kauan sitten? Kun käytös on jo muuttunut kaikin puolin itsetuhoiseksi? Enkä nyt itsetuhoisuudella tarkoita konkreettisesti itsensä satuttamista, viiltelyä tai itsemurhaa tms, vaan myös monet valinnat joita tekee, joista tietää, että huonosti käy, ja silti ne tietoisesti tekee, lasketaan myös itsetuhoisuudeksi. Kun rankaiset itseäsi huonoilla valinnoilla, koska olet niin mustunut, että annat palaa vaan. Ja tämä johtaa taas siihen, että itseinho vie kaiken. Oravanpyörä on valmis.<br />
<br />
Jokaisella on varmasti joskus hetkiä, kun inhoaa itseään, on vihainen jostain tekemästään mokasta, tai päiviä kun peilikuva näyttää suohirviöltä, mutta se kuuluu asiaan, ne ovat ohimeneviä. Jos se alkaa olla joka päiväistä, etkä enää löydä hyvää itsesi kohdalla mistään, alkaa olla keinot vähissä, silloin on apu tarpeen. Mikä apu toimii kenelläkin, sitä en osaa sanoa. Mikä sulla toimii, ei välttämättä toimi mulla ollenkaan.Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-53709673611764809002020-01-14T01:33:00.003-08:002020-01-14T01:33:57.758-08:00I'm so tired my tired is tired!Oon ollut taas pitkään tuuliajolla. Tuntuu etten löydä mistään satamapaikkaa mihin laskea ankkuria, mihin pysähtyä. Aivan kuin olisi eksyksissä. Osittain siihen eksymiseen varmasti vaikuttaa burn out, eli loppuun palaminen, jonka koin loppuvuodesta. Se on tehnyt jo keväästä asti tuloaan, mutta kun itselleen ei voi antaa lupaa olla heikko tai luovuttaa, sen loppujen lopuksi teki minun kroppani angiinan ja ystävien kera. Kun ei kerran muuten saa pysähtymään, täytyy kaataa koko akka kunnolla,ja pakottaa lepäämään. Viisi päivää pelkästään kuumeessa, joka ei laskenut ollenkaan koko aikana alle 37 edes kuumetta-alentavilla lääkkeillä, ja senkin jälkeen vielä pitkään huonossa kunnossa sairaslomalla kotona, joten pakostakin joutui lepäämään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-5wUnA1CZOpo/Xh2K0j_cBQI/AAAAAAAAA4A/QGfXvf5v9cQM2XQYy6B3MtPlGO5XJUD_wCLcBGAsYHQ/s1600/meme-5cbecb347effb.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="499" data-original-width="694" height="230" src="https://1.bp.blogspot.com/-5wUnA1CZOpo/Xh2K0j_cBQI/AAAAAAAAA4A/QGfXvf5v9cQM2XQYy6B3MtPlGO5XJUD_wCLcBGAsYHQ/s320/meme-5cbecb347effb.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Loppuajan itkin töissä kun olin niin väsynyt ja loppu, eikä tällä kertaa todellakaan johtunut työpaikasta eikä varsinkaan työkavereista. Työkaveritkin huolestuivat ja silti en voinut myöntää todellista tilaa, vaan vakuutin kaiken olevan hyvin. Paremmin.<br />
<br />
Tein myös yöt töitä. Siis kotona. Omassa sängyssä nukkuessa. Päätä särki koko ajan ja olin todellakin väsynyt. Koko kevään, kesän ja syksyn olen hoitanut aivan kaiken. Lasten asiat (tottakai!), bonuslapsen asiat (tämä sovittu, koska ei muuten homma toimi, ottamalla myös kaiken paskan ja haukkumiset ja KAIKEN vastaan bonuslapsen äidiltä), omat asiat, työt, kodin JA myös J:n asiat. Ei ihme jos ihminen palaa loppuun. Loppujen lopuksi en enää edes osannut pysähtyä, vaan oli koko ajan PAKKO jatkuvasti suorittaa ja tehdä jotakin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-L3SwQueAHqk/Xh2J3ASHC1I/AAAAAAAAA3w/vZEZUuZvZNAjVUYoapl97BLR2nsJO9u4QCLcBGAsYHQ/s1600/cheerful-Tired-meme.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="880" data-original-width="800" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-L3SwQueAHqk/Xh2J3ASHC1I/AAAAAAAAA3w/vZEZUuZvZNAjVUYoapl97BLR2nsJO9u4QCLcBGAsYHQ/s320/cheerful-Tired-meme.jpg" width="290" /></a></div>
<br />
Väsyin. Eksyin. Jouduin tuuliajolle. Olen hukassa enkä löydä edes itseäni tämän kaaoksen seasta. Olen siis kadottanut jopa itseni, enkä tunnista itseäni tämän romukasan seasta. Romukasa, ihmisraunio, mitä näitä nimityksiä löytyykään, tarkoittavat kaikki samaa. Vaikka nyt asiat ovat oikeasti paremmin tuon pakkolepäämisen jälkeen, olen silti itse ajelehtimassa kaukana ulapalla eikä maata näy missään suunnassa. Ja nimenomaan ajelehdin pelkän pelastusrenkaan varassa, venekkin uponnut jo aikoja sitten.<br />
<br />
En jaksa vieläkään tavata edes ystäviäni, kuin hyvin hyvin harvoin, silloinkin melkein pakotettuna. Käyn töissä ja istun kotona kaiket päivät. Kuulostaako minulta? Ei tosiaankaan. Ja toki joku voi ajatella, että no sitä se ikä teettää kun rauhottuu kotia ja päläpälä, muttei se nyt ihan niinkään ole.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-jMdgfWN-5qw/Xh2KKG-7lxI/AAAAAAAAA34/X6ThYfPa44U1ILAxhdgBGWVb0ZsvLUPVQCLcBGAsYHQ/s1600/91703c818d698c37eb85c060cae6cf85.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="736" data-original-width="736" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-jMdgfWN-5qw/Xh2KKG-7lxI/AAAAAAAAA34/X6ThYfPa44U1ILAxhdgBGWVb0ZsvLUPVQCLcBGAsYHQ/s320/91703c818d698c37eb85c060cae6cf85.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Ja kyllä tässä sitkutellaan eteenpäin, vaikka väkisin, jos ei muuta. Parempia päiviä on, mutta myös näitä huonoja kuten tämä. Täältä noustaan kyllä, niinkuin aina, en vain tiedä kuinka syvälle pitää hukkua ennen kuin se tapahtuu. Mutta jonain päivänä kyllä.Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-80426596549665658422019-11-15T11:02:00.003-08:002019-11-15T11:02:34.753-08:00Tulin, näin ja hävisin, mutta siksi koska itse tahdoin niin. Kiitos teille rakkaat, että elää sain kuten halusin. <div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Oon viime aikoina miettinyt paljonkin kuolemaa, ja sitä, et mitä itse haluan, kun joskus aika jättää. Ikään kuin sillä mitään merkitystä minulle enää siinä vaiheessa on, mutta parempihan se on, ettei omaisten ja läheisten tarvitse niin paljoa vaivata päätään. Moni voi ajatella, että mitä se nyt tommosia, nuor ihminen, mutta kun koskaan, IKINÄ, ei voi tietää miten elämä heittelee, ja mitä voi käydä, sen on varsinkin kuluva vuosi opettanut. </span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ensinnäkin, mun hautajaiset ei oo mitkään itkuvirsikemmakat. Muistella voi ja pitää, mutta jos on jotain sanottavaa tai vaikka sitä itkettävää, tehkää se kun elän, kun sillä on vielä merkitystä. Ja kyllä, hautajaiset, arkkuun vaan, jotta ihmisillä on paikka missä käydä vaikka mintut haudalle kaatamassa. Kiva jos joskus kynttilänkin muistaa sytyttää. MUTTA. Koska kammoan ajatusta aivan mielettömästi elävältä hautaamisesta, haluan haudalleni kellon, joita joskus näkee vanhoista ajoista kertovissa elokuvissa. Kellon, jossa on naru mikä menee arkkuun, että voin sitä sitten kilkuttaa, jos sattuisi vahinko käymään, etten olekaan viimeistä hengenvetoani vetäissyt. </span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-hsXewX80JyA/Xc7ztzQIrwI/AAAAAAAAA2k/V3VR4NzGR2M-lRxc_fmbmgTH2eT5OVYCwCLcBGAsYHQ/s1600/74315708_10218983898321936_3049751325068754944_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-hsXewX80JyA/Xc7ztzQIrwI/AAAAAAAAA2k/V3VR4NzGR2M-lRxc_fmbmgTH2eT5OVYCwCLcBGAsYHQ/s640/74315708_10218983898321936_3049751325068754944_o.jpg" width="640" /></span></b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hautajaisiini haluan soitettavaksi Timo Rautiaisen Vastavirtaan-biisin, koska ne sanat osuu ja uppoaa. Toki voi olla hyvinkin, että elän satavuotiaaksi (epäilen!) ja mieli muuttuu moneen kertaan, mutta nää on ainakin tämän hetkiset fiilikset, koska kuten sanoin, ikinä ei voi tietää. Sen takia pitääkin elää jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen, ei märehtien että voivoi ja katkeroituneena, vaan täysillä, tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. Aina se ei kannata, mutta onpahan ainakin eletty. Sen takia en juurikaan kadu mitään, vaikka olenkin paljon ehkä vääriä valintoja tehnyt, mutta toisaalta, olisin katunut sitä, että oikeasti siellä kiikkustuolissa harmittaisi elämätön elämä. </span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Bo81YQhfK6k/Xc71IBYJHWI/AAAAAAAAA24/i-xNvr7ygAEysvlxhgT9iVBu3pl2UPfCwCLcBGAsYHQ/s1600/RB1220.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1150" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Bo81YQhfK6k/Xc71IBYJHWI/AAAAAAAAA24/i-xNvr7ygAEysvlxhgT9iVBu3pl2UPfCwCLcBGAsYHQ/s320/RB1220.jpg" width="230" /></span></b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se on kumma, miten nämä tekstit alkavat muotoutua yöllä. Tämäkin alkoi syntyä mielessä, kun olin jo sängyssä, juuri unen rajamailla, ja eihän siinä auttanut muu kuin kirjoittaa saman tien puhelimeen ylös, että voi myöhemmin tänne blogiin siirtää. Tämä ei siis ole mitään, että olisin masentunut tms. vaan ihan pelkkää pohdintaa mitä haluan. </span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-HUFH2CgzNmw/Xc70RVu35rI/AAAAAAAAA2s/kYaMInV28qoLB--Pw6KhUe-ThdgECQ_CQCLcBGAsYHQ/s1600/220px-Vanitas_Still_Life_by_Giovanni_Francesco_Barbieri.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="176" data-original-width="220" height="256" src="https://1.bp.blogspot.com/-HUFH2CgzNmw/Xc70RVu35rI/AAAAAAAAA2s/kYaMInV28qoLB--Pw6KhUe-ThdgECQ_CQCLcBGAsYHQ/s320/220px-Vanitas_Still_Life_by_Giovanni_Francesco_Barbieri.jpg" width="320" /></a></div>
Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-8260720745684900402019-10-15T13:39:00.000-07:002019-10-15T13:39:19.851-07:00Hatullinen pastaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-taHNdSMDDM0/XaYuB5LHS-I/AAAAAAAAA2A/B9r7swVemuAq-d7s5OkQ00_1h94u7jduACLcBGAsYHQ/s1600/Hate%2BAfrican%2Bquoted.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://1.bp.blogspot.com/-taHNdSMDDM0/XaYuB5LHS-I/AAAAAAAAA2A/B9r7swVemuAq-d7s5OkQ00_1h94u7jduACLcBGAsYHQ/s320/Hate%2BAfrican%2Bquoted.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tää on taas niitä hetkiä ku mun pää huutaa mulle. Koko ajan. Vitun tyhmä, helvetin idiootti, etkö edes sitä osannut, eikö susta ole mihinkään, täysin turha kapistus. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Mun pää on mun pahin vihollinen, koska se huutaa mulle eikä anna anteeks virheitä. Mä en SAA epäonnistua, mun TÄYTYY olla kaikessa hyvä ja pärjätä, tavoitteet on asetettu pilviin. </span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Oon taas viime aikoina kysynyt monesti, et miksi juuri minulle on pitänyt tulla tämä helvetin aivovamma, oonko edellisessä elämässä ollut niin paha, että nyt rangaistaan tämän kanssa. Ja kyllä, aivovammalla tarkoitan ADHD:tä, koska sitä se minulle on. Tästä on turha kenenkään loukkaantua, koska näin MINÄ tämän asian koen. Hyvin harvoin se aiheuttaa mitään hyvää, en vieläkään ole monen vuoden jälkeenkään keksinyt positiivisia vaikutteita mitä se minulle tekisi, pelkkää huonoa. ADHD:n takia mä kusen AINA omat asiani, ja välillä muidenkin, tavalla tai toisella. </span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mä haluan olla tavallinen, niinkuin normaalit ihmiset. En mä ole pyytänyt tälläistä, ja ei, en ole oppinut sen kanssa elämään vielä 30 vuoden aikana. Välillä toki naurattaa omat toilailut tms, mutta useimmiten ei. Ja tässä palataan taas siihen vitun idioottiin, epäonnistuit TAAS. </span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jopa mun keskenmenosta pää huutaa. Ja ei, en missään tapauksessa ole sitä mieltä, että tää kirous liittyis siihen millään tavalla, niille ei minkä maha, vaan se jälkipuinti. Mun pää huutaa mulle siitäkin, et vitun idiootti, kun edes lapsia et osaa tehdä. Ja ei, en kuule ääniä päässäni, en ole skitsofreeninen. Olen vain liian ankara itselleni, kun en anna mahdollisuutta virheisiin. </span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-uXUM5G7PZrE/XaYuEbOkUrI/AAAAAAAAA2E/CgORA4GLC5oazrENg_lW0QZp2_3yVH6PACLcBGAsYHQ/s1600/EmilysQuotes.Com-blessing-curse-feelings-experience-sad-unknown.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="680" data-original-width="1024" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-uXUM5G7PZrE/XaYuEbOkUrI/AAAAAAAAA2E/CgORA4GLC5oazrENg_lW0QZp2_3yVH6PACLcBGAsYHQ/s320/EmilysQuotes.Com-blessing-curse-feelings-experience-sad-unknown.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mä vihaan mun ADHD:ta. Mä vihaan sitä, ettei se anna mulle mahdollisuuksia olla tavallinen. Mä vihan sitä, et sen takia mun pitää jatkuvasti suorittaa jotain ja mieluummin onnistua täydellisesti, tai olen täysin epäonnistunut. Mä vihaan sitä, ettei mun ihmissuhteet onnistu, koska ADHD:n takia en osaa pitää suutani kiinni tai käyttäytyä kuten ihmiset. Mä vihaan sitä, et ADHD:n takia mä en saa mahdollisuutta elää ilman jatkuvaa draamaa, tai vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Elää NORMAALIA elämää. Mä vihaan sitä, kun ihmiset ei ymmärrä. </span></b></div>
Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-22539091052846198012019-08-21T17:36:00.001-07:002019-08-21T17:36:35.097-07:00Mentally fucked up<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mä olen viime aikoina ollut väsyneempi. Väsyneempi niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin. Elämänilo tuntuu kadonneen. Tai ei voi puhua viime aikoina, on tätä jatkunut jo jonkin aikaa. Mistään ei tunnu saavan kiinni, eikä iloa juuri tunnu olevan vaikka periaatteessa kaikki pitäisi olla hyvin, ainakin melkein. Mitään varsinaista syytä ei tälle jatkuvalle väsymykselle pitäisi olla. Ja sen tiedän, että tällä kertaa se ei todellakan johdu työpaikasta. </span></b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-A_sEE-a6tCI/XV3hb1CtxCI/AAAAAAAAA1M/gtl5D3dsGW8y6dbXf2Bj36sGpl9Zer5ewCLcBGAs/s1600/mental-health-quote-hp-53-3-3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="800" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-A_sEE-a6tCI/XV3hb1CtxCI/AAAAAAAAA1M/gtl5D3dsGW8y6dbXf2Bj36sGpl9Zer5ewCLcBGAs/s320/mental-health-quote-hp-53-3-3.jpg" width="237" /></a></div>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ahdistuskohtauksetkin ovat alkaneet tehdä paluutaan, joita ei ole ollut puoleentoista vuoteen. Niitäkin on nyt muutamat tulleet. Se on sellainen helvetti, mihin en halua takaisin. Käyt esim. kaupassa ja yhtäkkiä joku alkaa puristaa kurkkua, pakko päästä pois, en selviä. </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen jatkuvasti äkäinen ja kärttyinen, itkuherkkäkin. En vain jaksa. Mikään ei kiinnosta. Seison kuilun reunalla, vaikka onneksi sentään reunalla, eikä pohjalla, joten toivoa vielä on. Nimenomaan vielä. Milloin tulee se viimeinen tuulenpuuska joka tönäisee minut alas? </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Te-9ugxe2Qk/XV3hbydsfkI/AAAAAAAAA1U/UOcUP3nZSzA7mWu7KgEUkx0rHsbrVSsEACEwYBhgL/s1600/lataus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-Te-9ugxe2Qk/XV3hbydsfkI/AAAAAAAAA1U/UOcUP3nZSzA7mWu7KgEUkx0rHsbrVSsEACEwYBhgL/s1600/lataus.jpg" /></a></div>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On mulla sentään jotain tavoitteita tälle niin sanotulle elämälle. Olen vakaasti päättänyt, että vielä hommaan oman asunnon. Ainut, että se vaatii sen, että alan tehdä kahta työtä, jotta saisin edes vähän säästöön. En vain tiedä, kuinka jaksan tehdä kahta työtä, jos nyttenkin olen jo aivan poikki? Vaan pakko se on yrittää, muuten tavoite ei ikinä onnistu. </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-PU_ZHNeAyBs/XV3hb08v4xI/AAAAAAAAA1Q/rYHzpE1McwghAbxgx3ewk9-s9V-o_Uo_ACEwYBhgL/s1600/6e98cc9bd9b999bd1bba2c834c6c6bd7c2369727b66ecb050fff829281809a3d-min-228x300.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="228" src="https://1.bp.blogspot.com/-PU_ZHNeAyBs/XV3hb08v4xI/AAAAAAAAA1Q/rYHzpE1McwghAbxgx3ewk9-s9V-o_Uo_ACEwYBhgL/s1600/6e98cc9bd9b999bd1bba2c834c6c6bd7c2369727b66ecb050fff829281809a3d-min-228x300.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mä en halua siihen suohon takaisin, jossa olin viime vuoden alussa, mutta en tiedä onko enää voimia taistella sinne joutumista vastaan. En myöskään halua ahdistuskohtauksia takaisin, ne rajoittavat elämää liikaa. Haluan jälleen olla oma itseni ja saada iloa pienistäkin asioista. Haluan elää. </span></b>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-17340238599587126732019-07-27T15:37:00.002-07:002019-07-27T15:37:55.749-07:00Palokuntajuttuja<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i>Hetkeen ei ole taas kirjotuskärpänen puraissut, ollut sen verran seesteisempää elämää. Tai itseasiassa ei ole 😅 On ollut keskenmeno (tai itseasiassa kaksi peräkkäin, toinen ei vain kestänyt niin pitkälle, että olisi ollut tiedossa), hirvi potkaisi auton keulaan kun sen verran läheltä käytti ja humalapäissään korkkarijuoksua, joka ei ihan kovin hyvin päättynyt sekään (kuten arvata saattaa) 😆</i></b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i><br /></i></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i>Että kirjoittamista olisi kyllä, niistä ehkä myöhemmin. Nyt haluan kuitenkin paneutua oman harrastukseni kehumiseen, josko se samalla poikisi vaikka lisää jäseniä. Ja vaikkei, kehun silti, koska aihe on minulle tärkeä. </i></b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i><br /></i></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i>Olen harrastanut 21 vuotta VPK:ta, ja kaiken sen ajan ollut samassa palokunnassa. Mihinpä sitä hyvää vaihtamaan. On oltu nuoriso-osastossa, hälytysosastossa, kouluttamassa nuoriso-osastoa ja tällä hetkellä vaikutan naisosastossa joka on kaikkea muuta kuin pitsinnypläystä. Paljon olen ollut myös nuorten leireillä mukana, joissa tapaa myös muita kuin oman alueen jäseniä. Hälytysosastoonkin olen harkinnut palaamista, se jääköön nähtäväksi antaako kantti myöten siihen. </i></b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i><br /></i></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i>Ennen kaikkea hyvän harrastuksen lisäksi olen saanut paljon uusia tuttavuuksia ja jopa ystäviäkin palokunnan kautta. Jostain syystä "meidän porukkaan" on vaan helppo tulla mukaan. Meillä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella on vaan sellainen porukka ja yhteishenki, että kuka vaan pääsee "sisälle". Ketään ei katsota kieroon (tai ainakaan anneta sen näkyä), jokainen on omanlaisensa loistava persoona ja kaikki otetaan vastaan. Yhteishenki on ihan käsittämätöntä ja sen huomaa varsinkin leireillä missä kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jopa moni ns. ensikertalainen on sanonut, että yllättynyt miten hyvin otetaan vastaan ja porukkaan pääsee. Näinhän se on, eikä helpolla eroonkaan pääse 😂 Ja kun on kerran päässyt, ei haluakkaan päästä eroon. </i></b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i><br /></i></b></span>
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>Palokunnasta saa myös paljon muutakin, kuin niitä ystäviä. Oppii mm. uusia taitoja alkusammutuksesta hälytyksien muonitukseen (lähinnä naisosastossa). On ensiapua, sammutusharjoituksia, hydraulisten pelastusvälineiden käyttöä ja paljon paljon muuta. </i></b><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i><br /></i></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i>Olen huomannut tässä viime aikoina, että itselläni on myös "itsevarmuus" jonkin verran lisääntynyt. Leireillähän olen jo vanha tekijä, ja aina löytyy juttuseuraa. Päätin kuitenkin niin sanotusti repäistä, ja lähteä aivan tuosta vain puskista meidän alueliiton risteilylle, jonne ei ole meidän omasta palokunnasta ilmeisesti ketään lähdössä. Normaalitilanteessa en olisi todellakaan lähtenyt, "kun ei ole meiltä ketään, ja mitenhän pärjään muiden ihmisten kanssa ja lässynlää". Aina pitää olla joku "tuttu tukipilari" johon turvautua, vaan nyt ei ole. Ja vielä oudommalta minun suustani kuulostaa lause "aina sieltä joku tuttu löytyy. Jos ei ole, tehdään uusia tuttavuuksia!". Että mitenkä? MINÄ lähtisin tutustumaan uusiin ihmisiin vapaaehtoisesti?? MINÄ, jolle se on aina ollut iso kynnys 🙀 Ehkä se kertoo siitä, että alan olla itsevarmempi tai sitten vain porukasta johon on helppo liittyä, mene ja tiedä. </i></b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><i><br /></i></b></span>
<b><i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Suosittelen todellakin kaikille palokuntajuttuja. Ihan jo pelkästään uusien tuttavuuksien, LOISTAVIEN tuttavuuksien takia. Ja sen yhteishengen. Kannattaa ainakin pari kertaa käydä katsomassa ja kokeilemassa, olisiko se juuri se oma juttu, mutta missään tapauksessa ei kannata torpata heti tyhjältä kädeltä, ennen kuin kokeilee. </span></i></b>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-669330290638927412019-02-24T01:11:00.002-08:002019-02-24T01:25:00.950-08:003 out of 4 voices in my head want to sleep. The other want to know if penguins have knees!<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Mä olen välillä miettinyt näitä erilaisia nukahtamiskeinoja, varsinkin nyt kun tämä taas on tapetilla (nimim. 3 yötä taas valvottu). Kokeiltu on vuosien mittaan kaikenlaista, nuijanukutus taitaa olla ainut jota en ole vielä testannut. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-G3ANo5pOa4Y/XHJg-2R_wiI/AAAAAAAAAzk/U0bpd_RYCmADS6EC0bCquh2OdnRRVfhXwCLcBGAs/s1600/im-fine-no-sleep-meme.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="400" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-G3ANo5pOa4Y/XHJg-2R_wiI/AAAAAAAAAzk/U0bpd_RYCmADS6EC0bCquh2OdnRRVfhXwCLcBGAs/s320/im-fine-no-sleep-meme.jpeg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Ihan voidaan aloittaa jo lääkkeistä. Varsinaisia unilääkkeitä en ole syönyt, mutta rauhoittavia joskus lääkäri määrännyt, että niiden avulla on sitten helpompi nukahtaa. Joo, onpa tosiaan 😒 En tiedä liittyykö sekin ADHD:hen, mutta ne boostaa. Täysin siis odotettua tulosta päinvastoin. Muistan joskus sairaalassa ollessani menossa leikkaukseen, tuli hoitaja antamaan rauhoittavaa esilääkitystä, 10mg Diapamia. Reilu puoli tuntia, lähemmäs tuntia antamisen jälkeen tultiin hakemaan leikkaukseen, ja siellä se Paajanen pyörii ja pomppii sängyllä kuin väkkärä, että jeeeee koska mennään? Täti ihmettelemään, että eikö minulle annettu esilääkitystä ollenkaan, juu kyllä annettiin, näin se vaan minun elimistössä toimii. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Myös Melatoniinit on aivan huuhaata. Joillain toimii, mulla ei. Ja kyllä, kokeiltu on kauemmin kuin päivän. Tai kaksi. Tai seitsemän. Sama kuin karkkia söisi, joten antaahan olla syömättä. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Hengitysharjoituksiakin joskus kokeilin koska "opettele hengittämään oikein ja nukahdat vain parissa minuutissa!". Aha. Kokeilin. Lopputuloksena paha olo ja alko pierettää. Nukuttamaan ei kyllä pistänyt.</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Kirjaakin on luettu, se monesti toimiikin, muttei aina. Nyt ei ole viime päivinä toiminut sekään. Toissailtana luin kirjan kannesta kanteen, ja silti valvoin koko yön.</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Olen myös mennyt vasta kuolemanväsyneenä nukkumaan. Kappas kummaa kun sen pään saa tyynyyn, niin DING! Jo loppui väsymys.</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Kahvia en juo kuin todella harvoin iltakuuden jälkeen. En myöskään tupakoi (enää). Nousen ylös sängystä hetken (yleensä tunnin) pyörimisen jälkeen enkä kyttää kelloa. Ei auta. En myöskään usko mihinkään luontaistuotteisiin, joten ne ei silloin toimikkaan. Myöskään mitkään rauhoittavat laineenliplatukset tms ei toimi, koska ääniherkkänä täytyy olla TÄYSIN hiljaista. Jopa keittiössä oleva seinäkellon tikitys häiritsee suunnattomasti.</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Ja entäs nämä mielikuvaharjoitukset? Mietitty on, jos vaikka ja mitä.</b></span><br />
<br />
<ul>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><i><span style="color: purple;">Lampaiden laskeminen:</span></i> Muahahahahahahahahah!! Joo... Yksi lammas, kaksi lammasta, kolme siikaa, seittämäntoista karitsaa, 86 puumaa. Ja katos vaan, nyt tuli taas yksi lammas, joka kompastu siihen aitaan minkä yli oli hyppimässä, ja koko jono perässä. Ei jatkoon.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-JnRWUWGbtKs/XHJhcHVcwLI/AAAAAAAAAzs/OH_Z0fGxdTIX4BCc-OTPQg4gSUouF2VqACLcBGAs/s1600/images.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="188" data-original-width="268" height="280" src="https://3.bp.blogspot.com/-JnRWUWGbtKs/XHJhcHVcwLI/AAAAAAAAAzs/OH_Z0fGxdTIX4BCc-OTPQg4gSUouF2VqACLcBGAs/s400/images.jpg" width="400" /></a></div>
</b></span></li>
</ul>
<ul>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><i><span style="color: purple;">Hyppynarulla hyppiminen:</span></i> 1, 2, 3, 4 voi vittu voitteko pyörittää kunnolla eikä niiku penistä helikopterina heiluttas! PALO! </b></span></li>
</ul>
<ul>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><i><span style="color: purple;">Kelluminen esim vedessä:</span></i> Hetken aikaa kestää sitä kellumista paikallaan, ja voi miten ihanaa. Kunnes tulee se lokki joka paskantaa suuhun ja sähköankerias puree perseestä. Se siitä rauhallisuudesta.</b></span></li>
</ul>
<ul>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><i><span style="color: purple;">Pelkän mustan näkeminen:</span></i> Joo ei tästä taida tarvita edes kertoa enempää....</b></span></li>
</ul>
<ul>
<li><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>JA SE PERKELEEN JUKEBOKSI! Tärähtää muuten soimaan ihan tasan taatusti juuri sillä hetkellä kun yrität käydä nukkumaan, ja soittaa varmaan koko soittolistan läpi. </b></span></li>
</ul>
<b style="font-family: verdana, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-rBnqoKMwxQs/XHJgOrRBH9I/AAAAAAAAAzc/xOyvIMs_9Ikd6T_7xksT0_ivfxuefPEAwCLcBGAs/s1600/20190224_110930.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-rBnqoKMwxQs/XHJgOrRBH9I/AAAAAAAAAzc/xOyvIMs_9Ikd6T_7xksT0_ivfxuefPEAwCLcBGAs/s320/20190224_110930.jpg" width="240" /></a></div>
<div>
<b style="font-family: verdana, sans-serif;"><br /></b></div>
</b><br /><ul>
</ul>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Jatkan tuon lambadan kuuntelua päässäni ja koitan suoriutua töihin. Muille kivaa ens viikkoa 😍</b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-8633272196932345772019-01-31T13:36:00.005-08:002019-01-31T13:36:56.355-08:00It's Really Hard to Keep Calm, When You're Obviously Jealous<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Jälleen kerran olen saanut todeta, että minussa on pakko olla jokin vika. Viime aikoina on paljonkin aiheuttanut hämminkiä useissa ihmisissä, kun en kyttää J:n jokaista liikettä, se ei ole olevinaan normaalia? </b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Ei minulla ole tarvetta soitella joka minuutti tai edes tunti perään, että missä ja mitä ja kenen kanssa ja miksi. On minkä on, kenen kanssa tahtojaan. Toki kiva jos välillä ilmottaa, että nyt menee aikaa tms, muttei minulle tarvitse mitään sen kummempaa selontekoa tehdä. Jos soitankin, niin yleensä minulla on jotain ihan asiaakin, enkä silloinkaan kysele. Se on koettu epänormaaliksi, ilmeisesti en siis välitä. </b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Sama juttu puhelimien kanssa. Ei minun tarvitse lukea toisen viestejä, tai tietää kuka soittaa, ei ne minulle ole. Sekin on kait olevinaan epänormaalia. </b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Olen ymmärtänyt, että luotto toiseen olisi aivan normaalia, mutta ilmeisesti ei. Jos ei voi toiseen ihmiseen luottaa sen vertaa, niin ehkä on silloin parempi olla yksin. Ja kyllä, myös itse olen joskus muinoin kokenut petetyksi tulemisen tunteen, mutten siitä jaksa katkeroitua ja leimata kaikkia ihmisiä samanlaisiksi. </b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Ei minua kiinnosta, jos toinen menee kavereidensa kanssa, siinähän menee. Tai kiinnostaa tietyllä tavalla toki, mutta ei sillä tavalla, että tarvitsisi jokaisesta paikan- ja seuranvaihdosta selontekoa tehdä. </b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>En siedä kyseistä edes omalle kohdalleni, miksi siis tekisin niin toiselle? Kovasti kysellään, että "mitä se akkas sanoo kun oot toisen naisen seurassa? mie ainaki olisin ihan tosi mustasukkanen eikä se kävis laatuu ollekaa". Öö, niin? Mikäs minä olen toisen naispuoleisista kavereista sanomaan, kun itselläni suurin osa ystävistä on miehiä :D </b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Minun mielestäni enemmänkin luonnotonta, ja jopa sairasta on se, että tutkitaan toisen puhelimesta kaikki viestit ja puhelut, mitä ja milloin puhunut kenenkin kanssa ja vedetään omat tulkinnat asioista. Tai se, että jos toinen on jossakin, soitellaan jatkuvasti perään ja kotona murjotetaan viikkotolkulla, kun se kuitenkin on jonkun pillun perässä. Tai ihan jo perus juttelu naispuoleisen ihmisen kanssa on pettämistä. Joidenkin mielestä jopa kaupungilla ohikulkevan ihmisen vilkaisu. Mitä helvettiä?? </b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Tästä olen joutunut kerran jopa huomauttamaan. Tai lähinnä se nauratti. Autossa istuessamme puhelin käännetään poispäin minusta, vaikken edes katso sinne suuntaan, kysyttäessä asiasta todetaan sen olevan vanha tapa kun aina on kytätty selän takana mitä toinen kirjoittaa. Tosiaan tervettä joutua aina elämään "pelossa", että toinen kyttää ja suuttuu, vaikkei aihetta olisi. </b></span><br />
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="color: purple; font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Ehkä se sitten on niin, etten välitä toisesta. Ehkä pitäisi ruveta samanlaiseksi kuin mitä odotetaan. Harmi vaan, kun en osaa, täytyy siis opetella olemaan "normaali". Kuka sitten mitenkin normaalin käsittää. </b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-77038976685243958522018-12-31T12:32:00.003-08:002019-01-03T00:51:34.500-08:00I Survived Because the Fire inside Me Burned Brighter than the Fire Around Me<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ai tätä vuotta pitäis miettiä? Tää vuosi on ollut raskas, niin henkisesti kuin fyysisestikkii. Paljon asioita on tapahtunut, hyviä sekä huonoja, enemmän valitettavasti niitä huonoja. </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tammikuussa hajosin tuhansiin pieniin siruihin, en edes tiennyt sellaista kipua olevan olemassakaan, mutta niin vain on, ja sekin on koettu. Kesti monta kuukautta nousta ylös. Tammi-helmikuun vaihde oli pahin, jos et muista, käy lukemassa alla olevasta linkistä teksti, josta ahdistus oikein huokuu. Yritin myös muokata itsestäni toisenlaista toisen ihmisen takia, ei toiminut. </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-bJiEAxNJeiI/XC3I0ggsAAI/AAAAAAAAAx0/YsH1ismeHmASyJf8RJXaih7kgDmcrNOBgCLcBGAs/s1600/20180101_003949.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-bJiEAxNJeiI/XC3I0ggsAAI/AAAAAAAAAx0/YsH1ismeHmASyJf8RJXaih7kgDmcrNOBgCLcBGAs/s320/20180101_003949.jpg" width="240" /></span></a></div>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="color: red; font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://hellunhulinat.blogspot.com/2018/02/mutta-minulta-puuttuisi-rakkaus.html" target="_blank">Helmikuun ahdistusteksti</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Helmikuussa tein myös lopullisen päätöksen irtisanoutua vakipaikasta, mikä on ollut paras päätös ikinä, en ole päivääkään katunut, ja tuskin tulen katumaan. Elämänlaatu parani samantien huomattavasti. </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Helmikuussa alkoi taas kaulakin turpoilemaan ihan kivasti, vaikka vasta marraskuussa leikattu (ja viikko siitä aivan samannäköinen kuin olikin, tammikuussa tilanne näytti paremmalta). Helmikuussa myös eräs ihminen, jota ystäväksi kuvittelin, alkoi kiristämään, että jos en tee niin ja näin, hän alkaa levittelemään minusta juttuja. No, miutahan ei kiristetä, enkä hypännyt pillin mukaan, ja jutut lähti liikkeelle. Samalla hän poisti itse itsensä täysin elämästäni, eikä ole minulle enää MITÄÄN. Jos näemme, hän on ilmaa. Oma valinta. Sitäkään en ole katunut hetkeäkään, että tämä ihminen on poistunut myrkyttämästä ilmaa (ei siis kuollut, mutta you know). </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Maaliskuussa oli viimenen työpäivä, ja voi että olin onnellinen. Melkein heti pääsinkin uuteen paikkaan töihin, jossa olen edelleen ja toivottavasti vielä pitkään. Nahkabyysatki tuli ostettua, ja ne on vaa 😍</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-TlSebh9xt8k/XC3JBGVRc_I/AAAAAAAAAx4/08gltYpnzP0aVs5MzWtjmKhQUO6NrslbQCLcBGAs/s1600/20180406_192750.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-TlSebh9xt8k/XC3JBGVRc_I/AAAAAAAAAx4/08gltYpnzP0aVs5MzWtjmKhQUO6NrslbQCLcBGAs/s320/20180406_192750.jpg" width="240" /></span></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Pääsiäinen menikin sitten vituiksi kuin jeesuksella (mielensäpahoittajat, älkää vaivautuko). Näin kahta ihmistä, joita en olisi halunnut nähdä, toinen yllämainittu joka on ilmaa ja toinen jonka takia hajosin. KAIKKI haavat samantien auki, juuri kun olin pääsemässä jaloilleni, ja ei muuta kuin sama ruljanssi alusta. Sen jälkeen valvottiinkin monta yötä putkeen, kun ei unta ajatusten pyöriessä ja ahdistuksen kasvaessa saanut. Uskottelin jopa itelleni, että kaikki hyvin, kyllä mä pärjään, mutta nähdessäni erästä lähelle päässyttä ihmistä ja hänen kysyessä "Onks siul Hellu kaikki hyvin?" jouduin toteamaan itsellenikin, että ei muuten ole, nyt kusee ja pahasti. Ainut mikä auttoi jaksamaan eteenpäin sillä hetkellä, oli työpaikka joka oli (on) loistava. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Huhtikuussa käytiin myös magneetissa, ja todettiin että kappaskehveliä, leikataanpas sitten vielä kolmannen kerran, ja tällä kertaa Hyksissä. </b></span><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tatuoinninkin otin, mukamas vaa hinta-arvioo kävin kysymässä :D </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-XCUF_dlm2d0/XC3JJHS5PBI/AAAAAAAAAyA/kYBldj1onwMi2odT4cRMh-BC4XLfRX6ewCLcBGAs/s1600/20180425_191500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-XCUF_dlm2d0/XC3JJHS5PBI/AAAAAAAAAyA/kYBldj1onwMi2odT4cRMh-BC4XLfRX6ewCLcBGAs/s320/20180425_191500.jpg" width="240" /></span></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huhtikuun lopussa, viikkoa ennen vappua erään ystävän tehdessä vähän temppujaan, tarttui matkaani J, mikä on nostanut monen mutkan kautta ylös, ja siinä se vielä mukana roikkuu eikä eroonkaan oikein pääse :D :D <3 </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kesällä käytii Rockfesteillä,ja iha hito kiva reissu, vaikka olinki koko reissun kuskina ihanan antibioottikuurin ja poskiontelon tulehuksen kanssa. </span></b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-RlJ29UvLmXg/XC3JrGH4U6I/AAAAAAAAAyQ/IAyZC-oGL9gLEx8g9_7qNgYSFWDN7QF5ACLcBGAs/s1600/20180606_220329.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-RlJ29UvLmXg/XC3JrGH4U6I/AAAAAAAAAyQ/IAyZC-oGL9gLEx8g9_7qNgYSFWDN7QF5ACLcBGAs/s320/20180606_220329.jpg" width="240" /></span></a><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rd5a2mBf2xk/XC3JeRy1trI/AAAAAAAAAyM/CS6ESytzuTYMaxtVKFY5gGR2ya2zMIq9QCLcBGAs/s1600/20180606_165153.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-rd5a2mBf2xk/XC3JeRy1trI/AAAAAAAAAyM/CS6ESytzuTYMaxtVKFY5gGR2ya2zMIq9QCLcBGAs/s320/20180606_165153.jpg" width="240" /></span></a></div>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Autokin ollut pitkin kesää rikki. </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Koko kevät, kesä ja syksy on menny riidellessä ja tapellessa. Ei J:n kanssa, vaan erään toisen. Joskus tekisi mieli kirjoittaa ja avautua niistä, mitä tämä ihminen tekee, mutta vielä toistaiseksi olen hiljaa. Ja ei, minä en ole se, joka on riidellyt, olen vain (taas kerran) joutunut kaiken paskan keskelle. Rankkaa henkisesti, ja nyt alan olla todella loppu. Sovinto tehty, kuinka pitkään se kestää?</span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Cqg09LK_dFA/XC3KlsgSSbI/AAAAAAAAAyk/SFQgWV03_gw72-OzxBasMGDkaXv9_o6ZwCLcBGAs/s1600/20181112_183335.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-Cqg09LK_dFA/XC3KlsgSSbI/AAAAAAAAAyk/SFQgWV03_gw72-OzxBasMGDkaXv9_o6ZwCLcBGAs/s320/20181112_183335.jpg" width="240" /></span></a></div>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Elokuun alussa käytiin Leevin kanssa lastenlääkärillä, joka piti olla läpihuutojuttu ADHD-diagnoosia varten. Ollaan siis ravattu tutkimuksissa ainakin vuoden päivät, ja KAIKKI työntekijät puoltaa sitä, mutta lääkäriksi sattui ihminen, joka ei ko. sairautta ymmärrä. Keskittymisvaikeudet kun häviää iän myötä (ai minkä iän, kun ei 30voo hävinnyt) ja jos pärjää koulussa, ei voi olla ADHD:ta -_- Nii, ja alottihan se vauva myös koulun.</span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-55t1ShBO-y0/XC3KKRcCI1I/AAAAAAAAAyc/sW0sYXQRLhgZzSInJyoUkGsuWUtEAHuAgCLcBGAs/s1600/20180809_084351.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-55t1ShBO-y0/XC3KKRcCI1I/AAAAAAAAAyc/sW0sYXQRLhgZzSInJyoUkGsuWUtEAHuAgCLcBGAs/s320/20180809_084351.jpg" width="240" /></span></a></div>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Marraskuussa leikattiin kaula kolmannen kerran. Haava tulehtu, ja repäisi mennessään kaulavaltimon rikki. Kiireellisesti uusintaleikkaukseen. Omissa tiedoissa lukee "Yksi suuri vuoto ja useita pieniä"ja "poistettu kaulan sisältä runsaasti hyytynyttä verta ja mätää". Teho-osastolla ollessa halusin soittaa äidille, kun oma puhelimeni oli jäänyt matkalle, ja sanoin vielä, että voin soittaa itse, kun kuitenkin puhumaan pystyn. Täti halusi kuitenkin soittaa ja aloitti puhelun "no se on tämä ja tämä ihminen teho-osastolta. Älä nyt säikähä, mutta siun tyttäres on täällä" Siinä vaiheessa olinkin, että eiiiiiiiiii näin :D </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Uusintaleikkauksen jälkeen jäikin nieluun asti auki oleva reikä, jota paranneltiin useamman viikkoa, ja nyt torstaina tikit poistettaessa todettiin jäljellä olevan enää nuppineulanpään kokoinen reikä.</span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Af2enuxM83c/XC3LDeEMFtI/AAAAAAAAAyw/_UdONLJ9sw4xB6s3pxxDCBQHF6LGBKGEACLcBGAs/s1600/20181215_115934.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-Af2enuxM83c/XC3LDeEMFtI/AAAAAAAAAyw/_UdONLJ9sw4xB6s3pxxDCBQHF6LGBKGEACLcBGAs/s320/20181215_115934.jpg" width="240" /></span></a></div>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Päivä uusintasairaalareissun jälkeen ajoin kolarin. </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Voin kyllä sanoa, että rankkaa on ollut ja paljon tapahtunut, ja toivon, todella TOIVON, että ensi vuosi olisi edes vähän helpompi, nyt kuitenkin kaksi erittäin henkisesti rankkaa vuotta takana. Että niitä parempia vuosia sinne muillekkin <3 </span></b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-A8FMAnkisKc/XC3K2iLurmI/AAAAAAAAAys/m9ZcXB3xwm42anxTnNTOHviQfMnr-u8LwCLcBGAs/s1600/20181208_161741.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-A8FMAnkisKc/XC3K2iLurmI/AAAAAAAAAys/m9ZcXB3xwm42anxTnNTOHviQfMnr-u8LwCLcBGAs/s320/20181208_161741.jpg" width="240" /></a></span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-qq5RTTMwde0/XC3LRcXkZ3I/AAAAAAAAAy4/K8ncAJAtqg48DGg_5KepdEzLeVwEqaTywCLcBGAs/s1600/20181222_092505.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-qq5RTTMwde0/XC3LRcXkZ3I/AAAAAAAAAy4/K8ncAJAtqg48DGg_5KepdEzLeVwEqaTywCLcBGAs/s320/20181222_092505.jpg" width="320" /></a></span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-tNkEaYYEBVE/XC3Le82dvaI/AAAAAAAAAzA/CIUUKORaas4WGya3ozWOOK57-sijmBh0QCLcBGAs/s1600/20190101_173707.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-tNkEaYYEBVE/XC3Le82dvaI/AAAAAAAAAzA/CIUUKORaas4WGya3ozWOOK57-sijmBh0QCLcBGAs/s320/20190101_173707.jpg" width="240" /></a></span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></b></div>
Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-88174264513761476792018-12-01T13:14:00.000-08:002018-12-01T13:21:22.671-08:00Road to the Hell<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Kerrankin ei tarvitse pitkään miettiä mistä kirjoittaa, sen verran vauhdikasta on viimeisen 1,5 viikon aikana ollut. Vähän ehkä jo liiankin vauhdikasta, jopa minun makuun. Toki olen aina sanonut etten elä kolmeakymmentä pidemmälle, mutta tarvitseeko sitä nyt aloittaa? </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Kaikkihan lähti siitä, kun minut leikattiin hyksissä keskiviikkona 21.11. Leikkausta oli odotettu jo vuosi (koko prosessi kestänyt 10 vuotta) ja nyt vihdoin sen aika koitti. Kovin oli kipeä olo kun torstaina 22.11 pääsin pois, mutta itse halusin vieraasta kaupungista pois.</b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/--vB0HGwQCz8/XAL6Pn-gTdI/AAAAAAAAAw8/HTr0Jfkp7JkktFD9V0nEq0t1JKx7Lnp0ACLcBGAs/s1600/20181123_105651.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/--vB0HGwQCz8/XAL6Pn-gTdI/AAAAAAAAAw8/HTr0Jfkp7JkktFD9V0nEq0t1JKx7Lnp0ACLcBGAs/s320/20181123_105651.jpg" width="240" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b> Kaula turposi aivan järkyttävän kokoiseksi ja kivut olivat valtavat. La-su välisenä yönä kivut olivat niin kovat, että synnytys ja hammassärky ovat lasten leikkiä siihen verrattuna. Aloin melkein toivoa jo, että olisivat jättäneet kokonaan herättämättä leikkauksen jälkeen. Yhtäkkiä kipu loppui, ja sain jopa kaksi tuntia nukuttua, jolloin heräsin siihen, että sänky oli patjoja ja peittoja ja kaikkia muita myöten litimärkän verestä. Ei koskenut läheskään enää kaulaan joka oli myös puolta pienempi kuin illalla. Ei muuta kuin kaula pakettiin ja menoksi. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Sunnuntaina alkoi kaulasta nousta pahaa hajua, mutta edelleen vuoto veristä. Maanantaina eritys olikin niin pahan hajuista, että meinasi itsellä taju lähteä ja eritys oli kellertävän ruskeaa. Soittoa päivystykseen, jossa hoitaja ärähteli miksi aika varattu hänelle eikä suoraa lääkärille. Hän sai järjestettyä lääkärin paikalle joka käski suoraan korvapolille ja sieltä sain hevoskuurin antibioottia kolmesti päivässä. Lääkkeet mukaan ja kotiin. </b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-7BPaO8kx8rg/XAL6eCKc3UI/AAAAAAAAAxA/EiXGVxeIEOIaUUMbsqioNwOjpymFDsJ9QCLcBGAs/s1600/20181126_141829.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-7BPaO8kx8rg/XAL6eCKc3UI/AAAAAAAAAxA/EiXGVxeIEOIaUUMbsqioNwOjpymFDsJ9QCLcBGAs/s320/20181126_141829.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-mcgJFAsttVg/XAL6hY27VeI/AAAAAAAAAxI/6uw6-6YYZucFTNRCOy6fNRV87ERrovzDgCLcBGAs/s1600/20181126_175324.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-mcgJFAsttVg/XAL6hY27VeI/AAAAAAAAAxI/6uw6-6YYZucFTNRCOy6fNRV87ERrovzDgCLcBGAs/s320/20181126_175324.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Tiistaina käytiin tyhjentämässä J:n kämpästä viimeiset tavarat ja loppusiivous tekemässä, jolloin onnistuin jälleen kerran saamaan polven pois paikoiltaan kontatessani pitkin lattioita ja roskakaappia pestessäni. Sattuu muuten ihan perkeleesti ennen kuin muljahtaa takaisin paikoilleen. Onneksi meni. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Keskiviikkoiltana iski jälleen aivan järkyttävä kipupiikki kaulassa joka kesti noin tunnin ja hävisi. Kerkesin olla 10min makuuasennossa kun ihmettelin miksi kaula on märkä ja totesin haavan vuotavan runsaasti. Kaulassa oli myös sormenpään kokoinen reikä. Saimme hetkeksi haavan tyrehtymään mutta vuoto alkoi uudestaan. Hetken mietin pienen hysterian alkaessa vallata mieltä, että mitä teen ja päätin että päivystykseen on pakko mennä, kun kuitenkin pari tuntia jo vuotanut eikä loppua näy. Ainoana kortillisena oli yksin lähdettävä, eikä ole ikinä tuntunut matka kotoa niin pitkältä, varsinkin kun kaulassa on tunne, että se räjähtää hetkellä minä hyvänsä. Auton jätin vielä jonkin matkan päähän sairaalalta ja kävelin loppumatkan, ettei auto jää sakkopaikalle. Vähän ennen kolmea olin päivystyksessä, ja puoli neljä olinkin jo leikkaussalissa valmisteltavana nukutukseen ja leikkaukseen, kun olikin vähän valtimo päässyt tulehduksen myötä repeämään. Seuraavana aamuna heräsin kymmenen maissa teholta joka ikinen reikä täynnä letkuja. Jonkin aikaa sain kiukutella, ennen kuin suostuivat ottamaan nenämahaletkun ja katetrin pois.</b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-yYQPZXrStfM/XAL6vwThMfI/AAAAAAAAAxQ/QDXf6pk8xzE263DPOhjFZHL9Faaiy0m1QCLcBGAs/s1600/20181129_022022.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-yYQPZXrStfM/XAL6vwThMfI/AAAAAAAAAxQ/QDXf6pk8xzE263DPOhjFZHL9Faaiy0m1QCLcBGAs/s640/20181129_022022.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-lGEAbIXdW9Q/XAL6x07LE9I/AAAAAAAAAxY/zr2IAhPmUiImarhVCzwVtOqsGpBXzX7ZgCLcBGAs/s1600/20181129_121305.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-lGEAbIXdW9Q/XAL6x07LE9I/AAAAAAAAAxY/zr2IAhPmUiImarhVCzwVtOqsGpBXzX7ZgCLcBGAs/s320/20181129_121305.jpg" width="240" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Teho-osaston lääkäri oli aivan ihmeissään, kun näin nopeasti ja näin hyvin joku toipunut tuollaisesta operaatiosta, ja totesi, etten ole tehovalvonnan tarpeessa, vaan laittoi siirron osastolle. Antibioottia meni 8 kertaa vuorokaudessa, kahta eri sorttia. Kipuja ei ollut enää ollenkaan, jota lääkärit myöskin ihmettelivät. Seuraavana päivänä lääkäri totesi minun olevan kotikuntoinen, ja toivotti hyvää matkaa kotiin, jatketaan antibioottia suun kautta ja haavanhoito päivittäin sairaalalla. Haava on alkanut paranemaan hyvin, ja kunhan pohja saadaan kuntoon, voidaan reunat ommella uudestaan.</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Elämän piti siis alkaa näyttää jo valoisalta, ja tänään saatiinkin kaikennäköistä aikaseksi, kunnes päätettiin lähteä käymään ystävän tyttären synttäreillä. Melkein olimme jo perillä, kun aivan yhtäkkiä lähti mutkassa, peilijäässä olevalla tiellä auton perse irti tiestä, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Vauhdin olin onneksi hiljentänyt jo reilusti ennen mutkaa. Alueella on 80 rajoitus, mutta siinä kohtaa vauhtia on ollut max 50, josko sitäkään. Siinä kohtaa, kun huomasin auton menevän kohti koivua, totesin tämän olevan tässä ja laitoin silmät kiinni. Sen jälkeen kuului vain puff, ja silmät avattua, totesin meidän olevan kunnossa, auto tosin ei ollut. Ilmeisesti jonkin sortin suojelusenkeli ollut paikalla, kun ei olla siihen koivuun osuttu, potkaissut vain auton kylkeen, että ei tänään. Onneksi. Myös auton jäljet jäässä näyttivät menevän suoraan kohti koivua. Kummallekkaan ei käynyt mitään sen suurempia, ja peltiä saa aina uutta, mutta silti vähän harmittaa.</b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-IlTfRfgUNmQ/XAL6_a3QvII/AAAAAAAAAxc/UZwMK6RtKYESW9QhLwPpdgBDiYsyJuLjwCLcBGAs/s1600/20181201_142542.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://3.bp.blogspot.com/-IlTfRfgUNmQ/XAL6_a3QvII/AAAAAAAAAxc/UZwMK6RtKYESW9QhLwPpdgBDiYsyJuLjwCLcBGAs/s400/20181201_142542.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Ei kahta ilman kolmatta eikä kolmatta ilman paria, että mitähän vielä, pari puuttuu vielä niin on yhtälö täysi... Joku yrittää nyt selkeästi päästä eroon, mutta hei vittu se elää vieläkin! Tietääpähän ainakin elävänsä kun aina sattuu ja tapahtuu. Varsinkin sattuu. </b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-83232993787223338932018-11-26T13:18:00.000-08:002018-11-26T13:35:33.173-08:00Eniten vituttaa kaikki<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Nyt on todellakin sellainen olotila, että pakko päästä tekemään vitutus-listaa. Osa on jopa ehkä pilke silmäkulmassa kirjoitettu, ymmärrys on lukijan vastuulla. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Miuta vituttaa tää minun kaula. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa leikkaushaavan paha tulehtuminen. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa antibioottikuuri. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Miuta vituttaa myös se, et jos kuuri ei pure huomiseen mennessä, joudun osastolle. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa tää jatkuva kipu. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa kiskoo jatkuvasti kipulääkkeitä.</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa myös, että koska miuta koskee koko ajan, oon ihan ihmishirviö muille. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa et miks miut on ylipäätänsä herätetty siitä nukutuksesta, tää kaikki paska olis jääny kokematta. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa olla kiukkunen. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa nii kovi et itkettää. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa et itkettää. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa ku en oo nukkunu ke-to välisen yön jälkeen yhtää. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Ja varsinkin se vituttaa, ku J:llä soi aamulla kello 75tuhatta kertaa, ja toine kääntää vaa kylkee. Varsinkaan ku et ite oo saanu nukuttua. Seuraavalla kerralla lentää ikkunasta pihalle. Ukko sekä puhelin.</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa se hiton ärsyttävä pimputus siinä. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Torkutus vituttaa. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa, ku valehtelin aiemmi. Oonha mie nukkunu. La-su välisenä yönä nukuin 3-5 välillä KAKSI tuntia. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa se et vituttaa. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa tehä tällästä listaa. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa olla tekemättä ku sit ei pääse purkamaan. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Sohvaki nitisee ja paukkuu. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Kaula haisee nii pahalle et itseä oksettaa. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Hyvä pyyhekki piti heittää tänää roskii.</b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Tabletilla on iha hiton ärsyttävää kirjoittaa ku se kirjoittelee puolet omiaan ja toisen puolen keksii omia sanoja. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Poikiaki on ikävä, mut nyt just en ehkä kykene niitten kanssa touhuamaan. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Naispuoliset, itsekkäät eksät vituttaa. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Vituttaa ko alkaa just väsyttää tosi kovi, ja ajatus sängyssä pelkästä pyörimisestä saa kierrokset nousemaan saman tien. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Ei auta, antibioottia naamaa ja pakko lähtee yrittämään. Tai pyörimään. Huomenna ollaan taas viisaampia ja toivon mukaan vähä tää vitutuski helpottanut. </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-42771896511789669332018-11-15T01:39:00.000-08:002018-11-15T01:43:00.131-08:00Mansikkarahkakakku<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Pitkästä aikaa tulee laitettua leipomisjuttujakin, kun sattu J:n pojan synttärit tilemaan eteen. Rahaa ei juurikaan ole, joten tarjoilut jäi vähäisiksi, muttei vieraitakaan ollut pyydetty kuin kourallinen niin riittivät oikein hyvin. </b></span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Pitkän aikaa sain miettiä pääni puhki, mitä ihmettä oikein teen, kun kaiken täytyy olla gluteenitonta sekä maidotonta. Meinasikin kaupassa tulla J:n kanssa jo sanomista, kun vihdoin löyty gluteeniton tuote, mutta se ei ollutkaan maidoton ja toisinpäin. Löytyihän sieltä sitten lopulta, ja miun mielestä ihan kohtuu onnistuneet tarjoilutkin. </b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Selailin <a href="http://ranteitamyojentaikinasa.blogspot.com/" target="_blank"><span style="color: red;">Ranteita myöjen taikinasa</span></a> - blogia, kun sieltä löytyy todella hyviä gluteenittomia ohjeita, ja löysinkin erään <a href="http://ranteitamyojentaikinasa.blogspot.com/2016/06/mansikkarahkakakku-gluteeniton.html#.W-02jtUzbIV" target="_blank"><span style="color: red;">rahkakakun ohjeen</span></a>, jota sovelsin omasta takaa ihan jonkin verran. </b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Ylläolevasta ohjeesta poiketen laitoin pohjaan 300g maidottomia ja gluteenittomia täytekeksejä täytteineen,jotka ovat maultaan kuin dominoita ja puolikkaan sijasta koko purkillisen bonaa (tai pilttia tms.), makuna persikka ja banaani. Pohjasta tuli hyvä, eikä ollenkaan liian löysä. </b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-ysBxtUvMx5s/W-05X5EYSoI/AAAAAAAAAwU/EZBhL_cwPkMtfASHbNAVUBVru6AKK1GXQCLcBGAs/s1600/20181115_110748.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-ysBxtUvMx5s/W-05X5EYSoI/AAAAAAAAAwU/EZBhL_cwPkMtfASHbNAVUBVru6AKK1GXQCLcBGAs/s400/20181115_110748.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>En myöskään laittanut ohjeen mukaisesti tomusokeria vuoan reunoille, vaan jätin sen pois. </b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Täytteen kohdalla joutui miettimään enemmän, sillä kaikki maidottomat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Käytin siis <a href="https://kaslinkaito.fi/tuotteet/kaslink-aito-kauravispi/" target="_blank"><span style="color: red;">Kaslinkin Aito kauravispiä</span></a> (valitettavasti kerkesin purkin heittämään roskiin ennen kuvausta, joten linkin takaa löytyy) sekä <a href="https://www.alpro.com/fi/tuotteet/kasvipohjainen-vaihtoehto-rahkalle/go-on/mansikka-vadelma" target="_blank"><span style="color: red;">Alpron Go On mansikkarahkaa</span></a></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>vispikerman ja rahkan sijasta, samoja määriä käyttäen. Korvasin fariinisokerin tavallisella sokerilla, kun se unohtu kaupasta ostaa. Mansikatkin unohdettiin ottaa sulamaan, joten niitä ei väliin tullut, vain päälle. Leksa auttoi kakun teossa ja Leevi koristelussa. </b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Täytyy kyllä myöntää, että vaikka itse sanonkin, kakusta tuli hyvä, vaikken ole liivatetta jauheena käyttänytkään aiemmin, vain levyinä. Hyvin hyytyi ja kesti kasassa sekä maistui vieraille. </b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-CF_3umnw-4c/W-08W1-Z5DI/AAAAAAAAAwg/FTM5Zb1d95czCSZrxon-cdH5lstiAyDYQCLcBGAs/s1600/46197231_10216330223941735_5852107105049247744_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="864" height="640" src="https://2.bp.blogspot.com/-CF_3umnw-4c/W-08W1-Z5DI/AAAAAAAAAwg/FTM5Zb1d95czCSZrxon-cdH5lstiAyDYQCLcBGAs/s640/46197231_10216330223941735_5852107105049247744_o.jpg" width="576" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Wwz8pq3PRW8/W-08Zz2uERI/AAAAAAAAAwk/nmEbZTqe7WU6IPhOj4uCDBnpfF-x2NCkQCLcBGAs/s1600/46138653_10216329997136065_9178094654829101056_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-Wwz8pq3PRW8/W-08Zz2uERI/AAAAAAAAAwk/nmEbZTqe7WU6IPhOj4uCDBnpfF-x2NCkQCLcBGAs/s320/46138653_10216329997136065_9178094654829101056_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Alunperin oli tarkoitus tehdä myös kanapiirakkaa, mutta J:n käytyä kiireessä kaupassa, oli ottavinaan grillimaustetta (otti siitä hyllystä missä piti olla), mutta ottikin jotain Masala-maustetta, ja oli sitä kerennyt kanoihin heittämään, joten ensin vedet silmistä valuen ja tukehduttuani, kanat ottivat lentoa roskiin. Ei oikein kaneli ja neilikka käynyt kanan kanssa yhteen :D Tarvikeaineet olivat vähissä, ja yritin miettiä, että mitäs sitten keksitään, löysin <a href="https://riitanpuutarha.wordpress.com/2013/01/18/nopea-gluteeniton-marjapiirakka/" target="_blank"><span style="color: red;">gluteenittoman marjapiirakan ohjeen</span></a>. Pohjaan käytin gluteenittomia kaurajauhoja sekä <a href="https://www.kaurajuoma.fi/" target="_blank"><span style="color: red;">Juustoportin kauramaitoa</span></a>, ja tuli oikein hyvä ja kuohkea piirakka. Marjoina käytin karviaisia, kun niitä sattui pakkasessa olemaan. Päälle vielä <a href="https://kaslinkaito.fi/tuotteet/kaslink-aito-kaura-vaniljakastike/" target="_blank"><span style="color: red;">vaniljakastiketta</span></a>, joka kruunasi piirakan. </b></span></div>
Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-45809066160785392652018-10-30T04:07:00.001-07:002018-10-30T04:07:29.780-07:00What's your superpower?<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Rupesin tossa yks päivä miettimään ja kattelemaan vanhoja kuvia ja aika järkyttävää kateltavaa. Ihan jo senkin takia, että on 20kg enemmän painoa, mutta noin niinkuin muutenkin. Kuvista heijastuu todellakin, että hyvinvointini on vaakalaudalla, ja nyt ei puhuta krapulasta. </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Otetaan esimerkiksi minun häät vuodelta 2012. Päivä, jolloin morsiammen pitäisi olla onnellisimmillaan. Näyttääkö tämä ihminen siltä, että olisi onnellinen? Minusta ei. Ei aitoa hymyä, silmät huutavat apua jota ei tule. Ja edelleen, ei ole J:stä johtuvaa, tuolloin minulla oli erittäin huono olla, ja sainkin diagnoosin keskivaikea masennus. </span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-gSicikz3JnI/W9g4J7bsuhI/AAAAAAAAAvE/Hqu1xSbUyZ4c-1zzMM9T3oOjxwbAYb39ACLcBGAs/s1600/374062_4505502629165_1646683448_n%2B%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="618" data-original-width="368" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-gSicikz3JnI/W9g4J7bsuhI/AAAAAAAAAvE/Hqu1xSbUyZ4c-1zzMM9T3oOjxwbAYb39ACLcBGAs/s320/374062_4505502629165_1646683448_n%2B%25282%2529.jpg" width="190" /></a></div>
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-x3-ourQ2QgU/W9g4JxJiGEI/AAAAAAAAAvI/0XzDt6X11WohQrqsgZuU5nBhkF3mG8IqgCLcBGAs/s1600/602530_4505438907572_1414173757_n%2B%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="511" data-original-width="379" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-x3-ourQ2QgU/W9g4JxJiGEI/AAAAAAAAAvI/0XzDt6X11WohQrqsgZuU5nBhkF3mG8IqgCLcBGAs/s320/602530_4505438907572_1414173757_n%2B%25282%2529.jpg" width="237" /></a><br />
<br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Seuraava kuva on otettu 2017 elokuussa. Ei vieläkään näytä hyvältä.</span></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Y_2MfBf3qoo/W9g5Hzhys3I/AAAAAAAAAvQ/aYqk-2YhHqE0VPimMY8ujw8CAMmXwrmYgCLcBGAs/s1600/20915355_10212877185737938_1777605687697892883_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Y_2MfBf3qoo/W9g5Hzhys3I/AAAAAAAAAvQ/aYqk-2YhHqE0VPimMY8ujw8CAMmXwrmYgCLcBGAs/s320/20915355_10212877185737938_1777605687697892883_n.jpg" width="256" /></a></div>
<br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">23.2.2018 alkaa jo pikku hiljaa helpottamaan, kun sain ison kiven pois sydämeltä. TUona päivänä en tiennyt miten päin olisin ollut, niin paljon helpotti. </span></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-G5ubTY5ODe0/W9g57KU0dbI/AAAAAAAAAvY/oGJo8zlYLAc5Oux6kcGFfWDYbSZuKKKiwCLcBGAs/s1600/28379688_10214368167771557_1367324852830170605_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-G5ubTY5ODe0/W9g57KU0dbI/AAAAAAAAAvY/oGJo8zlYLAc5Oux6kcGFfWDYbSZuKKKiwCLcBGAs/s320/28379688_10214368167771557_1367324852830170605_n.jpg" width="256" /></a></div>
<br />
<br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ja siitä ollaankin päästy tähän ❤️↓</span></b><br />
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-SYrNLfdK5s4/W9g6iCmMSpI/AAAAAAAAAvg/-YGWBb3l9rEayPPHKr-oV85tHe6bL-XfgCLcBGAs/s1600/29249783_10214535957526196_303339147681071104_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-SYrNLfdK5s4/W9g6iCmMSpI/AAAAAAAAAvg/-YGWBb3l9rEayPPHKr-oV85tHe6bL-XfgCLcBGAs/s320/29249783_10214535957526196_303339147681071104_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-8mbAgNav-IM/W9g7Do2wZDI/AAAAAAAAAvw/C1rDpuEXvvE0TgFMPiK6EUVGWPlB5_6tACLcBGAs/s1600/34509167_10215128567781082_1055861866556817408_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="779" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-8mbAgNav-IM/W9g7Do2wZDI/AAAAAAAAAvw/C1rDpuEXvvE0TgFMPiK6EUVGWPlB5_6tACLcBGAs/s320/34509167_10215128567781082_1055861866556817408_n.jpg" width="259" /></a></div>
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-CyTEqsKn82g/W9g7DnlOQuI/AAAAAAAAAv0/tAwdHcbS4P0FVZ4-mhrcyL_USO2cUUH2wCLcBGAs/s1600/42297464_10215901685188534_1922076196573544448_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-CyTEqsKn82g/W9g7DnlOQuI/AAAAAAAAAv0/tAwdHcbS4P0FVZ4-mhrcyL_USO2cUUH2wCLcBGAs/s320/42297464_10215901685188534_1922076196573544448_n.jpg" width="256" /></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Ouks29ECpY4/W9g7DiUrXfI/AAAAAAAAAvs/rOIC2_xzx_kXTi0lOFdCa5E01g6UV6jWwCLcBGAs/s1600/38864821_10215606292243895_4028129915726462976_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-Ouks29ECpY4/W9g7DiUrXfI/AAAAAAAAAvs/rOIC2_xzx_kXTi0lOFdCa5E01g6UV6jWwCLcBGAs/s320/38864821_10215606292243895_4028129915726462976_n.jpg" width="256" /></a></div>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aika iso muutos mun mielestä, niin fyysisesti kuin henkisestikin :) </span></b>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-29101761261341050192018-10-23T01:46:00.000-07:002018-10-23T01:46:09.100-07:00Once In a lifetime you meet someone Who changes everything Lueskelin noita edellisiä tekstejä, ja tuntuu menevän ajatukset aika samalla kaavalla, mutta antaa mennä vaan 😄 Enköhän kohta keksi jotain uuttakin puheenaihetta.<br />
<br />
Välillä tulee mietittyä, että mitäs jos en olisi tavannut tiettyjä ihmisiä elämässäni, olisiko asiat paremmin? Olisinko vielä naimisissa, se melkeen (palaneen) pullantuoksuinen perheenäiti? Asuisinko vielä omistusasunnossa oman pikku perheeni kanssa? Olisiko elämä onnellista ja seesteistä?<br />
<br />
Ei, ei olisi, enkä olisi, sillä niinä vuosina unohdin täysin oman itseni ja sen, kuka tai mikä oikeasti olen. Minusta muotoutui vain joku "muottiin sopiva", mutta se oli kaukana itsestäni, haamu. En ole sellainen ja se kulutti voimavaroja -110%. Nämä "tietyt ihmiset" saivat minut muistamaan/löytämään sen vanhan, OIKEAN Hellun sieltä syvältä, jonne se oli hautautunut. Alkoi löytymään voimaa jaksaa eteenpäin, alkoi löytyä toisella tavalla elämäniloa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-ovvvViVVJdg/W87dtbPe5CI/AAAAAAAAAuU/6Ok5kuf0VN0ejJGV-LOQ1k6kCxMMbFjFQCLcBGAs/s1600/05113c658fc51418414867d8e8412af64bbc00-wm.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="920" data-original-width="640" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-ovvvViVVJdg/W87dtbPe5CI/AAAAAAAAAuU/6Ok5kuf0VN0ejJGV-LOQ1k6kCxMMbFjFQCLcBGAs/s320/05113c658fc51418414867d8e8412af64bbc00-wm.jpg" width="222" /></a></div>
<br />
Tällä hetkellä parisuhteessa ollessani pelkään sitä, että kadotan taas itseni täysin, varsinkin jos tulee normaaleja muutoksia, joita parisuhteessa ollessa yleensä tulee väistämättä eteen, ennemmin tai myöhemmin. Tuleeko minusta jälleen se sama haamu? Vai onnistunko tällä kertaa paremmin kun tiedostan asian? Ei voi tietää, aika näyttää, enkä sitä juurikaan stressaa, vaikka takaraivossa naputtaa kyllä. Virheistäkin voi oppia, mutta onko nämä ne virheet joista olen tällä kertaa oppinut vai vaaditaanko muutama uusinta, että menee perille?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/--DJJvVJJw8Q/W87d5TH4QrI/AAAAAAAAAuY/1cCdRE_bhaMZG_29G0egLdcsoCQqfktiwCLcBGAs/s1600/IMG_20181023_113152.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="795" data-original-width="797" height="319" src="https://4.bp.blogspot.com/--DJJvVJJw8Q/W87d5TH4QrI/AAAAAAAAAuY/1cCdRE_bhaMZG_29G0egLdcsoCQqfktiwCLcBGAs/s320/IMG_20181023_113152.png" width="320" /></a></div>
<br />
Oman itsensä kadottaminen on aika mielenkiintoista. Se hiipii salakavalasti, pikkuhiljaa, huomaamatta, sitä ei itse edes tajua ennenkuin on usein liian myöhäistä. Siitä johtuen olen yrittänyt painottaa muillekkin, että tehkää niin kuin hyvältä tuntuu. Jos joku asia tuntuu pahalta, se EI SILLOIN KANNATA. Esim. jos parisuhteessa molemmilla on huono olla, eikä mikään auta, miksi väkisin jatkaa? Se ei palvele ketään, varsinkaan sinua itseäsi ja kostautuu jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Tai vaikka työpaikassa.<br />
<br />
Eli toisin sanoen olen kiitollinen näille ihmisille, jotka herättivät minut, ja toivat "takaisin elämään". Ilman heitä en seisoisi tässä pisteessä pää pystyssä jossa olen nyt. He tietävät sen kyllä itse, vaikken sitä aina osaakkaan sanoa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-BQNnjuIcAYA/W87e3mIQCGI/AAAAAAAAAuo/bEvyaTHOCB45lJgp8grZXMNXOSJjAjI0wCLcBGAs/s1600/3d595d95e7be6cd33dd34b79ff1ac137.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1386" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-BQNnjuIcAYA/W87e3mIQCGI/AAAAAAAAAuo/bEvyaTHOCB45lJgp8grZXMNXOSJjAjI0wCLcBGAs/s320/3d595d95e7be6cd33dd34b79ff1ac137.jpg" width="277" /></a></div>
<br />Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-55171840527024264572018-08-28T15:34:00.000-07:002018-08-28T15:34:37.204-07:00Everything I Am, You Helped Me to Be<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Pitkästä aikaa (moneen moneen vuoteen) on tunne, että olen vihdoin täysin oma itseni. En ole enää hukassa, niinkuin olen ollut, tuntuu, että olisin vihdoin löytänyt paikkani maailmassa, ja tätä tunnetta on ollut jo useamman viikkoa. Takapakkia tulee toki välillä, niinkuin muutenkin normaalisti elämässä tulee, mutta niistä selvitään, niistä päästään yli. </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Xs1GZ39ybZk/W4XL6fNiJvI/AAAAAAAAAtU/5xU3e60qgkoIaKdOxCMUPefXUhi42UWbQCLcBGAs/s1600/25b7f1d75c680a9b0fa85cb62daa5a54.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="705" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Xs1GZ39ybZk/W4XL6fNiJvI/AAAAAAAAAtU/5xU3e60qgkoIaKdOxCMUPefXUhi42UWbQCLcBGAs/s320/25b7f1d75c680a9b0fa85cb62daa5a54.jpg" width="235" /></a></div>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Innostuin taas hetkellisesti käymään lenkkeilemässä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, se innostus kestää viikon ja lopahtaa siihen 😃 Kävin ostamassa itselleni ihan juoksupökät ja -paidan, kengät pitäisi vielä saada hommattua. </span></b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-RVtCMOUZdXk/W4Wybg4gXvI/AAAAAAAAAs8/lmmC3lQTJpwDmi5-zLx6diCY1fgADUwOwCLcBGAs/s1600/40269976_10215734428167213_2786066918941917184_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-RVtCMOUZdXk/W4Wybg4gXvI/AAAAAAAAAs8/lmmC3lQTJpwDmi5-zLx6diCY1fgADUwOwCLcBGAs/s320/40269976_10215734428167213_2786066918941917184_n.jpg" width="256" /></a></div>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tänään käydessäni juoksemassa, mietiskelin sitä, miten paljon olen oikeasti vuodessa muuttunut. Muutenkin, kuin pudottanut painoa tai miten jaksan juosta pidempään. Henkisesti nimittäin. Vuosi sitten en voinut kuvitellakkaan lähteväni päivänvalossa lenkkeilemään, saati ihmisten näkyville. Aina piti odottaa, että on pimeää, tai mennä johonkin syrjään missä ei liiku muita ihmisiä, ettei kukaan vain näe, miten läski yrittää epätoivoisesti äheltää. Ei toimi tänä päivänä. Keskellä päivää, ihmisten ilmoilla ja kadulla 💪 Jos jotakuta häiritsee, antaa häiritä, voin näyttää vaikka persettä perään, että siinä on, ihaile sitä. Aika voittajafiilis, täytyy kyllä sanoa. </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-ZfiYEHOuudY/W4WybjiBgOI/AAAAAAAAAs4/Rf9YGh8-k5gHuCPypAdW5h0vJ8dGnpuEgCEwYBhgL/s1600/35812599_2014079238623368_7571199968938033152_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-ZfiYEHOuudY/W4WybjiBgOI/AAAAAAAAAs4/Rf9YGh8-k5gHuCPypAdW5h0vJ8dGnpuEgCEwYBhgL/s320/35812599_2014079238623368_7571199968938033152_n.jpg" width="320" /></a></div>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen myös muutenkin paljon itsevarmempi kuin ennen. En halua pukeutua säkkiin, enkä piiloudu kotiin neljän seinän sisälle. Menen ja olen, teen niinkuin tykkään. Seison selkä suorana. En juokse pelkkää ajatusta karkuun, että joku näkee. Nähkööt. Kauhistelkoot. Saakoot traumoja. Mutta minä olen tässä ja minä riitän. Minä kelpaan. Olen oma itseni. Mulla on hyvä olla, varsinkin henkisesti. Mä olen vahva. Ja selviän mistä vaan. </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-iiYYzvCS04w/W4WybtIdvVI/AAAAAAAAAtA/I5dlZEAn_Y0HjCYz998way4VdHgqtjoIwCEwYBhgL/s1600/38864821_10215606292243895_4028129915726462976_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-iiYYzvCS04w/W4WybtIdvVI/AAAAAAAAAtA/I5dlZEAn_Y0HjCYz998way4VdHgqtjoIwCEwYBhgL/s320/38864821_10215606292243895_4028129915726462976_n.jpg" width="256" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Ai mitäkö mulle on tapahtunut? Muuta ei tarvittu, kuin että päätin alkaa elää itselleni. Poistin myrkylliset ihmiset ja asiat elämästä, mikä onkin ollut suurin tekijä. Löysin ihmisen niiden myrkkyjen tilalle, joka jaksaa tukea ja olla läsnä, ja varsinkin rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Ennen kaikkea, hyväksyy minut. Elän päivän kerrallaan, en turhaan murehdi huomista. Yritän unohtaa ja sulkea mielestäni muiden ihmisten puheet (ei ole helppoa kyllä). Näillä pääsee jo aika pitkälle, loppu on itsestä kiinni 💋😘💪</b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-48580743855304965362018-07-13T06:20:00.000-07:002018-07-13T06:20:59.406-07:00Mun koti ei oo täälläJostain syystä viime aikoina on taas tullut hirveä vietti muuttaa. Siis ihan nyt alkuun, vihaan muuttamista todella paljon, en millään tavalla nauti siitä. Nyt on alkanut taas maa polttaa jalkojen alla ja pitäisi päästä "jonnekkin muualle". Olen kuin mustalainen joka vaihtaa paikasta toiseen, viettäen kiertävää elämää (ihan nyt ketään millään tavalla loukkaamatta!),paikoilleen jääminen on kamalaa. Ehkä se johtuu siitä, ettei minulla ole ollut "kotia" moneen maailman vuoteen. En edes muista milloin viimeksi olisin jossain ollut "kotona". Omakin tekisi mieli ostaa, muttei se ole mahdollista kun<br />
a) en saa lainaa<br />
b) Mitä jos sekään ei ole sitten koti ja alkaa kyllästyttää?<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-dF34yz9hz7c/W0im5F2sG_I/AAAAAAAAAr8/J3LH6zNJyPkxaNqNqkRRFhc5LOxhYy8SwCLcBGAs/s1600/cbdrkv8w4aih0_0.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="307" data-original-width="530" height="369" src="https://2.bp.blogspot.com/-dF34yz9hz7c/W0im5F2sG_I/AAAAAAAAAr8/J3LH6zNJyPkxaNqNqkRRFhc5LOxhYy8SwCLcBGAs/s640/cbdrkv8w4aih0_0.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">And it's me.... </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jostain syystä se maaginen aika on vuosi, kun alkaa polttelemaan siirtyminen muualle. Tässä olen asunut kohta kaksi vuotta, ja viimeisen vuoden on jatkuvasti käynyt mielessä taas muualle jatkaminen.<br />
<br />
Loppujen lopuksi tämä on aika stressaavaa kun ei sitä kotia ole ja missään ei ole hyvä olla. Kuitenkin tykkään tästä asunnosta kun on tilaa ja pihaa, mutta silti, lähtövietti on valtava. Jossain vaiheessa se muuttuu niin painavaksi, että alkaa ahdistaa,ja siihen ahdistukseen ei auta muu, kuin lähteminen. Joku joskus ehdotti, että kun vaihtaa järjestystä, niin se auttaisi lähtöhaluihin kun on jotain "uutta". Juu ei auta, kokeiltu on 🙄<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-nmku2Lu8S3c/W0il5bf5e5I/AAAAAAAAArw/HyGZU9_KJ2sMOhvou6QSzn-2AtP_w2TQACLcBGAs/s1600/hqdefault.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-nmku2Lu8S3c/W0il5bf5e5I/AAAAAAAAArw/HyGZU9_KJ2sMOhvou6QSzn-2AtP_w2TQACLcBGAs/s320/hqdefault.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Ehkä nyt jään kuitenkin niitä asuntoja katselemaan, ja mietin seuraavaa kirjoitusta, joka on ehkä hyvinkin painavaa ja kipeetä asiaa, jos saan sen päässäni muotoiltua julkaisukelpoiseksi. Hyvät viikonloput kaikille 😘<br />
<br />
<br />Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-46932958858132911222018-05-28T01:13:00.000-07:002018-05-28T01:13:02.542-07:00It's going To be Hard. But Hard is not impossible. <span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Eksät. Nuo ihanat, kamalat eksät. Jokaisella niitä on, poislukien ne harvat onnelliset, jotka ovat aloittaneet lapsena seurustelemaan ja ovat edelleenkin yhdessä. On hyviä eksiä ja on huonoja, ja ihan täysin oma lukunsa ovat katkeroituneet eksät. </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Siitä pääsenkin aiheeseen, joka tällä hetkellä itseäni ärsyttää suunnattomasti, kun ollaan niin katkeroituneita erosta (vaikka olisi itse halunnut erota), niin miksi pitää yrittää hankaloittaa toisen elämää? Varsinkin jos toisella on uusi, niin silloin yritetään tehdä kaikkensa, että saadaan lyötyä kiilaa väliin, ns. kapuloita rattaisiin. Jos vielä haikaillaan toisen perään, niin luuleeko sitä sillä keinolla saavansa toisen takaisin, että on mahdollisimman hankala? En vain näe, mitä sillä voitetaan, mistään suunnasta. Ihmisistä tuntuu tulevan aivan hirviöitä eron myötä. </b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Fqhwjo99EiI/Wwu1jOFIVNI/AAAAAAAAAqo/CLBbQFpv-I0FZhnBhVNJkChx8tkuneAEQCLcBGAs/s1600/683.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="521" data-original-width="500" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Fqhwjo99EiI/Wwu1jOFIVNI/AAAAAAAAAqo/CLBbQFpv-I0FZhnBhVNJkChx8tkuneAEQCLcBGAs/s320/683.jpg" width="307" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Miksi ei voi olla iloinen toisen puolesta? Ketään kun ei voi omistaa, niin eihän sitä toista voi vain pitää varalla, heitänpä ensin pihalle, ai nyt sillä on uusi, haluanpa takaisin koska tuo on minun 😳 Se. Ei. Vaan. Mene. Niin. Ei todellakaan! Toisella ihmisellä ei voi leikkiä (tai ainahan sitä voi, mutta.....) ja pompotella miten itse haluaa. Itse olen siinä suhteessa hyvinkin erilainen, koska olisin todella iloinen jos minun entiseni löytäisi uuden, olisin onnellinen hänen puolestaan. </b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-c0e0xY4sFE4/Wwu2V9jDwPI/AAAAAAAAAqw/el_IyyKX7rgFHc3ClHubsauFLR8APY7bQCLcBGAs/s1600/1503934754_721_inspirational-quotes-about-work-quotes-life-quotes-love-quotes-best-life-quote-quotes-about-moving-on-insp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="500" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-c0e0xY4sFE4/Wwu2V9jDwPI/AAAAAAAAAqw/el_IyyKX7rgFHc3ClHubsauFLR8APY7bQCLcBGAs/s320/1503934754_721_inspirational-quotes-about-work-quotes-life-quotes-love-quotes-best-life-quote-quotes-about-moving-on-insp.jpg" width="228" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-oGv3SzTvwGg/Wwu45TKmuGI/AAAAAAAAArE/UU-vc_n3xpoB3X0Y6i3INg8irfQ3UvbwQCLcBGAs/s1600/divorce-effects-children.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="183" data-original-width="275" src="https://4.bp.blogspot.com/-oGv3SzTvwGg/Wwu45TKmuGI/AAAAAAAAArE/UU-vc_n3xpoB3X0Y6i3INg8irfQ3UvbwQCLcBGAs/s1600/divorce-effects-children.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Ja varsinkin jos pariskunnalla jotka eroaa, on yhteisiä lapsia, siinä onkin helvetti valmis samantien. Lapsilla on helppo pelata ja kiristää toista vanhempaa "jos et tee näin, et näe lasta/en hae lasta" 😣 ai jumavitunlauta! Ne lapset eivät ole mitään pelinappuloita joilla pelata toista vanhempaa vastaan! Ei ikinä! Itse olen sen verran onnellisessa asemassa, että me olemme saaneet sovittua ilman riitoja poikien olemiset ja haut, eikä tarvitse tapella siitä, että jos toinen ei tee niin tai näin, niin passaa tulee muksujen kautta. Vierestä olenkin joutunut seuraamaan useampaa eronnutta pariskuntaa, joissa toinen vanhemmista kiristää toista lapsen kustannuksella tai tekee jotain muuta paskaa lapsen kautta. Se on ihan hirveää katseltavaa. Ja säälittävää, todella. Kun ei enää muuta keinoa keksitä toisen hallitsemiseen. Mun arvostus niitä ihmisiä kohtaan laskee kyllä täysin, jotka alkavat lasten kustannuksella pelaamaan. Näen punaista enkä voi sietää yhtään, samantien hirttää kiinni. Se kertoo vain siitä, ettei niistä lapsista oikeasti välitetä. Ne pienet ihanat (ja raivostuttavat 😂❤️) ihmeet ovat täysin syyttömiä vanhempien ongelmiin, ja joutuvat välillä kantamaan hirveän isoa taakkaa, kun rakastavat molempia, eivätkä halua kummallekkaan pahaa mieltä aiheuttaa. Lapsien täytyy saada olla lapsia, ei vanhempien välisiä pelinappuloita. Piste! </b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-oO8e_54hZ24/Wwu4GuHkfBI/AAAAAAAAAq8/ggvDS4LqTaQhODMGGz4kCsvvq_Ldq29pgCLcBGAs/s1600/b60e167549c6139c79892040e0cb7f43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="600" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-oO8e_54hZ24/Wwu4GuHkfBI/AAAAAAAAAq8/ggvDS4LqTaQhODMGGz4kCsvvq_Ldq29pgCLcBGAs/s640/b60e167549c6139c79892040e0cb7f43.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Nyt lopetan tämän avautumisen ja alan valmistautumaan tähän uuteen viikkoon huomattavasti paremmalla draivilla. Varsinkin kun on joku kenen kanssa sitä viikkoa jatkaa ❤️</b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-58231860120744099622018-05-12T12:33:00.000-07:002018-05-12T12:33:03.661-07:00Every man needs that one bitch In his cornerHihityttää. Naurattaa. Hymyilyttää. Mitä ihmettä? Nyt on jotain pahasti pielessä, eihän tällänen voi olla mahdollista. Muutaman viikon ollut suht onnellinen. Asiat järjestyy, paistaa se päivä risukasaankin. Sydämeni osuman sai, eiku... 😅<br />
<br />
Mulla menee ihan hiton hyvin. Tän hetkinen duunipaikka on ihan loistava, vaikka nyt neljän viikon pakkoloma onkii ku ei oo duunia, mut en meinaa stressata yhtään, otan loman kannalta. Viimeiset kolme vuotta olen stressannut niin paljon pelkästään työn takia, niin nyt se on loppu. Parisuhteeseenkin jotenkin ihmeen kaupalla eksyin 😃<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-1_sW2YGdHKQ/WvdAmjJ6lNI/AAAAAAAAApk/j1ziX9VLh_Yh54S1aDJzmNDpFzxmaM6GACLcBGAs/s1600/b6a3a0b7b8ee1a5dc970425c6a08d9c8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="678" data-original-width="500" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-1_sW2YGdHKQ/WvdAmjJ6lNI/AAAAAAAAApk/j1ziX9VLh_Yh54S1aDJzmNDpFzxmaM6GACLcBGAs/s640/b6a3a0b7b8ee1a5dc970425c6a08d9c8.jpg" width="470" /></a></div>
<br />
Ollaan J:n (taas se J, liekö enne 😆) kanssa tunnettu jo vuoden päivät, alunperin ystävän synttäreillä tavattiin, mutta erään toisen ystävän pikku järjestelyiden takia eksyttiinkin enemmän saman seuraan. Senkin piti olla pelkkää hetken huvia, vähän hauskanpitoa tähän elämään, mutta jotenkin se lipsahti ihan muuhun, vaikka kivenkovaan vannoin ettei niin tule tapahtumaan, etten laske enää ketään sydämeeni. Pyysin ensin antamaan aikaa, mutta minut tuntien kaikkitännehetimullenyt toteutui taas 😂 Vanhan akan piti ottaa itselleen oma toyboy 😆Toistaiseksi en päivääkään ole katunut. Toivon myös ettei tarvitsekaan, en ehkä kestä enää yhtään sydämeen iskettyä kolhua...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-H6-QBVsukbo/Wvc-3Ol3w7I/AAAAAAAAApI/XFXRHvOvBT8QxYjhDYo5IARnScPDE5BGACLcBGAs/s1600/never-leave-me-message-640x480.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="300" src="https://3.bp.blogspot.com/-H6-QBVsukbo/Wvc-3Ol3w7I/AAAAAAAAApI/XFXRHvOvBT8QxYjhDYo5IARnScPDE5BGACLcBGAs/s400/never-leave-me-message-640x480.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Myös pojat tykkäävät todella kovin J:stä. Vaikka minulla säätöjä sun muita suhteita on ollut enemmän ja vähemmän, on J ainut kenet olen lapsille esitellyt tai ylipäätänsä heidän eteen vienyt. Pojat oikein odottavat milloin pääsevät leikkimään ja näkemään J:n ja A:n kanssa.<br />
<br />
Välillä vaan tuo oma pää tekee omia temppujaan, liikaakin. En uskalla luottaa mihinkään pidempään, saati ajatella pidemmälle kuin ns huomiseen, joka niinkuin aiemmin kirjoitin, kaikki mistä välitän tai ovat tärkeitä, viedään jossain kohtaa minulta pois enkä sitä kestä. Ja koska pääset tekee noita temppujaan, niin myös perseilen enemmän kuin olisi tarpeen, yrittäen ajaa toista pois. Mieluummin lähtee tässä vaiheessa kuin myöhemmin...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-lueZcPygLJE/Wvc-XvL1x_I/AAAAAAAAApA/eUBP_zVmGaUxnwoNaQ0IQF6kvU1OkrhZQCLcBGAs/s1600/DR6LNz9W4AEohrn.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="957" height="214" src="https://2.bp.blogspot.com/-lueZcPygLJE/Wvc-XvL1x_I/AAAAAAAAApA/eUBP_zVmGaUxnwoNaQ0IQF6kvU1OkrhZQCLcBGAs/s320/DR6LNz9W4AEohrn.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Pään temppuihin kuuluu myös, että syöminen lähti täysin lapasesta. Tai ennemminkin voisi puhua syömättömyydestä.... En pitkään aikaan syönyt juuri mitään, korkeintaan aamupalan ja senkin väkipakolla. Painoa lähtikin 10kg neljässä viikossa, kun duunissa kuitenkin tuli 12000-14000 askelta/pv. Jokainen kerta, kun söin yhtään mitään, tuli paha olo ja mieli alkoi tehdä oksentamaan. Sille tielle en onneksi lähtenyt, mutta kaukana se ei ollut. Nyt on onneksi ollut jo vähän parempaan suuntaan syömisen kanssa, se jopa onnistuu ilman pahoinvointia. Pahimmassa vaiheessa peiliin katsoessa ei tullut kaunis näky vastaan, poskiin oli ilmestynyt lommot ja silmät olivat kuopalla. Tälläkin hetkellä tunnen huonoa omaatuntoa joka ikinen kerta kun jotain suuhuni pistän, tuntuu että joudun selittelemään muille miksi juuri sillä hetkellä syön.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-HAcKqWiSAHc/WvdAGXNS0NI/AAAAAAAAApU/pRwQMAb0bhQz4N2c6D8XcBUL1mjXYC3PwCLcBGAs/s1600/d4cabad0a474fccf854c4f12fdaff177.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="640" src="https://2.bp.blogspot.com/-HAcKqWiSAHc/WvdAGXNS0NI/AAAAAAAAApU/pRwQMAb0bhQz4N2c6D8XcBUL1mjXYC3PwCLcBGAs/s640/d4cabad0a474fccf854c4f12fdaff177.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Muuten minulla on tällä hetkellä hyvä olla. Kuinka kauan, sitä en tiedä, mutta etenen päivän kerrallaan ja kovasti yritän luoda luottamusta toiseen. Helppoa se ei ole, mutta edellisistä olen yrittänyt sen verran oppia, että nyt yritän puhua asioista ja miltä tuntuu/ajattelen, mitä en ole ennen tehnyt kun on ollut helpompi sulkeutua oman kuoreensa ja pitää asiat sisällä. Opettelua joka päivä, ja kärsivällisyyttä vaaditaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-P3cKYmdKqK0/WvdAVoPf58I/AAAAAAAAApY/ju476YraK0Ej74BfYzNDVyHKGJK_7_0qwCLcBGAs/s1600/e0ca87f6250cf535533dfa8560768748.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-P3cKYmdKqK0/WvdAVoPf58I/AAAAAAAAApY/ju476YraK0Ej74BfYzNDVyHKGJK_7_0qwCLcBGAs/s320/e0ca87f6250cf535533dfa8560768748.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-16964646350530799532018-04-12T14:25:00.000-07:002018-04-12T14:25:13.821-07:00A Good Death is Better than a Bad Life<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Ihan ensimmäiseksi, pahoittelen vaivaa blogin lukemiseen pääsyyn, mutta tämä teksti varsinkin on sellainen, ettei ole tarkoitettu kaikkien silmille, ja haluan päästä purkamaan asioita ns. paremmin. Itseäni varten tätä blogia pidän ja kirjoitan, joten haluan vähän tietää kuka minun syvimpiä ajatuksiani lukee, eli koittakaa kestää :) </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Mie oon tehny elämässäni paljon hölmöyksiä ja täysin idioottimaisia päätöksiä, mut irtisanoutuminen vakkaripaikasta oli kyllä miun elämäni paras ja fiksuin päätös. Ei ole enää sitä joka päivästä ahistusta, kun pitää töihin lähteä. Sanoinkin tänään uudessa työpaikassa, että en edes muista, milloin viimeeksi olisi ollut fiilis, että töihin on kiva lähteä, ettei se vituta ja ahdista suunnattomasti kun lähdön hetki koittaa. Siis tottakai on eri asia, jos on tunne, ettei nyt jaksaisi lähteä töihin, ainahan sitä on olevinaan parempaa tekemistä, mutta se on ihan eri asia. </b></span><b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Harmittaa vaan, että kolme vuotta olen heittänyt elämästäni ns. hukkaan voiden pahoin. Valitettavasti en ole todellakaan ainut joka ko. paikassa voi huonosti, melkein voisin väittää, että 7/10 työntekijästä on joko loppuunpalanut tai muuten vain väsynyt ja vittuuntunut työpaikkaan, ettei vika ole pelkästään minussa.</b><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZeM-Up5oI8k/Ws_MoPd_xQI/AAAAAAAAAoQ/IvJUDyOqVcEoaFqRcUr4UD0q0ASqoULMACLcBGAs/s1600/fab50513c45c12b47c6f15752228e75e.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="354" data-original-width="236" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZeM-Up5oI8k/Ws_MoPd_xQI/AAAAAAAAAoQ/IvJUDyOqVcEoaFqRcUr4UD0q0ASqoULMACLcBGAs/s400/fab50513c45c12b47c6f15752228e75e.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Alunperinhän kun vakkaripaikan sain, ilmoitin, etten ota sitä vastaan, sillä he halusivat kirjoittaa nollasopparin (mikä on saatanasta!), eikä minun ole järkevää paikkaa vastaanottaa pitkän työmatkan takia. Meni pari viikkoa eteenpäin, kun minulle soitettiin, että tule vaan, kyllä saat täydet tunnit, vaikka sopparissa lukisi mitä. Tyhmyyksissäni otin paikan vastaan, ja selvisi etten tule täysiä tunteja saamaan (kommenttina olikin jo ensimmäisellä työviikolla, että "et tule ikinä saamaan täysiä tunteja, tai koko talo menee konkurssiin ja kellään ei ole töitä"), niinkuin en saanutkaan. Työvuorotkin olivat ihan älyttömiä, välillä neljän tunnin takia piti ajaa 52km/suunta, tai vaihtoehtoisesti ensin käytiin tekemässä pätkäaamu ja sen jälkeen yövuoroon, eli kilometrejä olisi tullut melkein 200 päivää kohden. </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-TAjpYxpKq98/Ws_MoGgnW5I/AAAAAAAAAoM/GCK6Rla-eUoIO_TQSEVdI70dxE5IKdb7gCEwYBhgL/s1600/5%2Bboss.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="758" data-original-width="610" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-TAjpYxpKq98/Ws_MoGgnW5I/AAAAAAAAAoM/GCK6Rla-eUoIO_TQSEVdI70dxE5IKdb7gCEwYBhgL/s400/5%2Bboss.jpg" width="321" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Olin tänään erittäin yllättynyt, kun tämänhetkinen pomo tuli antamaan positiivista palautetta minun työskentelystä, kun oli sitä muilta kysellyt, että miten pärjään (HYVIN! :) ). Aikaisemmassa paikassa saimme usein kuulla, miten huonoja työntekijöitä me olemme, ja että tekisi mieli pistää pillit pussiin kokonaan ja firma nurin. Ei ehkä ihan hirveästi muutenkin vähäistä motivaatiota nosta. Myös jos yritit jotain parannusta/muutosta/epäkohtaan puuttumista tms ehdottaa kehoituksena tuli "jos ei kiinnosta, tossa on ovi, täällä ei ole pakko olla töissä." Asia harvinaisen selvä, ja niin loppujen lopuksi tein. </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-aJ_p0SVw8c8/Ws_Mo5BmpWI/AAAAAAAAAoU/CelhNOfTTZ4mX12DAcQLRDwjCUZIZYVMQCEwYBhgL/s1600/lataus.jpe" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="266" data-original-width="190" src="https://4.bp.blogspot.com/-aJ_p0SVw8c8/Ws_Mo5BmpWI/AAAAAAAAAoU/CelhNOfTTZ4mX12DAcQLRDwjCUZIZYVMQCEwYBhgL/s1600/lataus.jpe" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Kaiken huippu minulle oli se, kun minut haukuttiin koko talon yhteisessä henkilökuntapalaverissa kaikkien edessä pystyyn, miten olen pilannut työpaikan maineen laittamalla leipomuksieni kuvia nettiin. Varoituksellakin uhattiin, ja edelleen kaikkien työntekijöiden edessä. Myös minun blogia oli käyty työporukan kesken lukemassa ja facebook-profiiliani tutkailtu porukalla. Blogi oli julkinen, eli sitä sai lukea kuka tahansa, mutta facebook-profiilini ei todellakaan ollut. Eikä sillä, ei minulla facebookissa mitään niin salaista ollut, kyse on kuitenkin periaatteesta. </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-K1AWfeGvCZQ/Ws_MpKqO7yI/AAAAAAAAAoY/Dx_oD8AzQoQnP12EXyPTc5LpRX3nbpzgwCEwYBhgL/s1600/images.jpe" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="188" data-original-width="268" height="448" src="https://3.bp.blogspot.com/-K1AWfeGvCZQ/Ws_MpKqO7yI/AAAAAAAAAoY/Dx_oD8AzQoQnP12EXyPTc5LpRX3nbpzgwCEwYBhgL/s640/images.jpe" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Mutta nyt, nyt minulla on ihana työpaikka, jossa viihdyn todella paljon <3 Ja vaikkei se ole kuin sijaisuuksia, niin ei haittaa, nautin joka hetkestä jonka siellä voin olla. Voin taas hengittää. Voin olla iloinen. Laulan. JA NE TÄYDET TUNNIT (ja melkein puolet lyhyempi työmatka)! Tästä alkaa uusi elämä, paremmat tuulet ja virheestäni todellakin oppineena, EI ENÄÄ IKINÄ NOLLASOPPAREITA. </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Pusuja ja viikonloppuja 😍</b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-99QccIRR8tQ/Ws_NrZkJZ4I/AAAAAAAAAoo/OdhwK89aE3gFAI8WSacbdlq_eBdO2tlAQCLcBGAs/s1600/stock-photo-collection-of-kisses-kiss-kiss-kiss-93430618.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1140" data-original-width="1500" height="243" src="https://2.bp.blogspot.com/-99QccIRR8tQ/Ws_NrZkJZ4I/AAAAAAAAAoo/OdhwK89aE3gFAI8WSacbdlq_eBdO2tlAQCLcBGAs/s320/stock-photo-collection-of-kisses-kiss-kiss-kiss-93430618.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-65301992068060562762018-03-19T15:04:00.000-07:002018-03-19T15:04:46.482-07:00Only one life, think abaut it!<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Moni on viime aikoina ihmetelly miun hyväntuulisuutta, mitä on harvinaista kyllä, kestäny jo kuukauden päivät, pieniä ahistuksia lukuun ottamatta. Sitä hyvää oloa on tullut hehkutettua ihan jo muiden ärsyyntymiseen asti, mutta kun se on niin harvinaista niin pakkohan sitä on hehkuttaa :D Ja se näkyy myös ulkoisessa habituksessa.</b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Syitä henkiselle hyvälle ololle on monia. Jonkun verran olen Facebookissa vinkkiä antanutkin, mutta suurin syy hyvällä tuulelle on se, että olen joutunut tekemään vähän radikaalimpia ratkaisuja kuin monet muut ihmiset tekisivät. </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-8FHgSxB8qG0/WrAyXk_OTOI/AAAAAAAAAno/VehQUmBOey4V_T-89I2JsdK654l63fs4QCLcBGAs/s1600/29249783_10214535957526196_303339147681071104_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-8FHgSxB8qG0/WrAyXk_OTOI/AAAAAAAAAno/VehQUmBOey4V_T-89I2JsdK654l63fs4QCLcBGAs/s320/29249783_10214535957526196_303339147681071104_n.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Päällimmäisin helpotuksen tuottaja on ollut irtisanoutuminen. Moni varmasti ajattelee, että hulluhan tuo on, kun irtisanoo itsensä tuosta noin vaan, ilman tietoa jatkosta, mutta joskus se on vain pakko. Sen enempää en tässä ala syitä avaamaan, ne tietävät joiden tarvitsee tietää. Pitkä työmatka on yksi suurimmista syistä, sen verran voin paljastaa. En myöskään halua kuulla sadattaseitsemättä kertaa siitä, että tiesinkö saavani karenssia. Kyllä tiedän, oikein hyvin. </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Meillä kaikilla on vain yksi elämä, ja sitäkään ei voi kukaan ennustaa milloin se loppuu, niin se on myös elettävä sen mukaan, kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Jos voi henkisesti huonosti, on sille tehtävä jotain, vaikka se vaatisi vähän rohkeampia, isoja tekoja. Joskus on pakko uskaltaa heittäytyä virran mukaan. Ja voin sanoa, että kyllä, asioiden eteneminen pelottaa todella paljon, mutta selviän mistä vaan, vaikkei aina siltä tunnu. Ja tosiaan, on muitakin syitä, monia, miksi olen ollut paljon paremmalla fiiliksellä. </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Loppuun laitan vähän toisenlaista piristystä, meidän rakkauden hedelmien tuotoksia, kun pojat halusivat olla kuin isänsä, on parta ja viikset ja kaikki <3 :D </b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-O5P89kT0Nx4/WrAy_MHF6lI/AAAAAAAAAnw/MNdAjZ94Q_UA9fspeO6D16IvmL_8VctVgCLcBGAs/s1600/29177800_10214530771916559_4248828171736055808_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-O5P89kT0Nx4/WrAy_MHF6lI/AAAAAAAAAnw/MNdAjZ94Q_UA9fspeO6D16IvmL_8VctVgCLcBGAs/s320/29177800_10214530771916559_4248828171736055808_n.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-8880132467500355032018-02-24T17:04:00.002-08:002018-02-24T17:04:35.979-08:00Smile, happiness looks gorgeus on you<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-_fFsFpt6t-Y/WpILd90xu0I/AAAAAAAAAnI/tEKC4FH72ycgAjvq0NvkNcDxvRjDeihYACLcBGAs/s1600/imageedit_9_4357087623-900x506.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="506" data-original-width="900" height="358" src="https://2.bp.blogspot.com/-_fFsFpt6t-Y/WpILd90xu0I/AAAAAAAAAnI/tEKC4FH72ycgAjvq0NvkNcDxvRjDeihYACLcBGAs/s640/imageedit_9_4357087623-900x506.jpg" width="640" /></a></div>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aurinko paistaa. Olo on helpottunut. Ihan kun iso kivi olis vierähtäny sydämeltä. Asiat selviää ja järjestyy. Vai järjestyykö sittenkään? Toivoa sopii. Pelottaa jos ei selviäkkään, vaan tulee haukattua hatullinen paskaa. Pakko silti yrittää. </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen koko viikon ollut erittäin hyvällä tuulella. En tiedä miten päin olisin. Tekisi mieli pomppia pitkin ja poikin ja kiljua riemusta. Ei ole viimeisen kuukauden (yli!) aikana paljon ilon aiheita näkynyt, ahdistus on ollut suunnaton. Mutta nyt... Nyt näkyy valoa tunnelin päästä. Ehkä selviän sittenkin. </span></b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-XmzAs49nd7M/WpIDbaE129I/AAAAAAAAAms/weWCbEj_mcA9eA4YRCx7mHdUFcj0ud6wACLcBGAs/s1600/28379688_10214368167771557_1367324852830170605_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-XmzAs49nd7M/WpIDbaE129I/AAAAAAAAAms/weWCbEj_mcA9eA4YRCx7mHdUFcj0ud6wACLcBGAs/s320/28379688_10214368167771557_1367324852830170605_n.jpg" width="256" /></a></div>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viime viikonloppuna selvisi monta eri asiaa. Olo helpottui huomattavasti jo siitä, että sain vihdoin ja viimein sanottua (vaikkakin viesteillä, mutta silti) mitä minulla oli sanottavana, painamassa sydäntäni. Tilanne ei varsinaisesti mihinkään muutu, mutta se, että sain ne sanat vihdoin ulos, helpotti ihan todella paljon. Minulla on ollut aina todella kovia vaikeuksia puhua asioista, helpompi lakaista maton alle, ja märehtiä yksinään, kasvattaa sitä asiaa. Kirjoittamalla saan ne EHKÄ paremmin ulos. Mutta kun ei mukamas aina kehtaisi sanoa, vaikka yleensä sanonkin sitten sellaisia asioita ääneen, mistä olisi voinut olla hiljaa. Mutta nyt, nyt ne on "sanottu" eikä enää padottu, ja tuntuu kuin olisin uusi ihminen, varsinkin verrattuna koko viimeiseen kuukauteen. </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tein myös todella suuria päätöksiä ylipäätänsä koko elämän suhteen. Selvinnee myöhemmin, kun se on ajankohtaista, nyt vielä "hyssyttelen". Sen päätöksen teko vasta helpottikin oloani, vielä enemmän kuin yllä oleva avautuminen. Tuntuu kuin olisi oikeasti joku ottanut ison kiven sydämen päältä pois, ei ahdista enää. Enää olisi se vaikein homma edessä, asian toteuttaminen. Perjantaina selvittelin asioita enemmänkin, ja ihan meinasi itku päästä, kun olin niin onnellinen niiden selvittyä.</span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Täytyy kyllä kiittää erittäin rakasta ystävääni, Miraa, siitä, että on jaksanut olla tukena, kuunnella ja kestää kiukuttelut. On ollut pää niin syvällä omassa perseessä, etten ole tältä kaikelta nillittämiseltä muuta nähnyt, mutta siinä se vain on, ihminen jolle lahjoitin "toisen puolen sydämestäni" ♥</b></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-K5Fr0vAn1I0/WpIFIWr0ITI/AAAAAAAAAm4/YPtZ8yVjR2UIU1J5AeOblDJAM5T1YVNHACLcBGAs/s1600/28167923_10214363097964815_6092743797480728759_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="766" data-original-width="960" height="255" src="https://1.bp.blogspot.com/-K5Fr0vAn1I0/WpIFIWr0ITI/AAAAAAAAAm4/YPtZ8yVjR2UIU1J5AeOblDJAM5T1YVNHACLcBGAs/s320/28167923_10214363097964815_6092743797480728759_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">#bestfuckingbitches #justhalfofmyheart</td></tr>
</tbody></table>
<br /><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Näillä mietteillä hitoksee hyvää sunnuntaita ja alkavaa ens viikkoa 😚 <3 </b></span><br /><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-45827496657143699132018-02-07T12:32:00.001-08:002018-02-07T12:32:43.092-08:00Laiska, tyhmä ja saamaton<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Oon viime aikoina ollut ihan todella saamaton kaiken suhteen, en saa mitään aikaiseksi, edes otettua yhteyttä kavereihin, saati että saisin itseni käymään kenelläkään. Tätä on ollut jo jonkin aikaa, kuuluu kuulemma taudinkuvaan 😊 </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tiedä sitten, onko kevään tulolla vaikutusta asiaan. Jotenki keväät on aina olleet minulle ihan hirveen vaikeita, vaikkei sillon mitään sen erikoisempaa olekkaan tapahtunut. Ilmeisesti tälläinen pimeyden lapsi ei kestä lisääntyvää valon tuloa 😃 Muutenkin viimeiset kolme viikkoa ovat olleet ihan kamalat, särkynytsydämiset jne, ei siitä sen enempää, mutta se on entisestään lisännyt jo vireillä olevaa saamattomuutta, kun ei jaksa tehdä muuta kuin maata sohvalla. Ja nyt ei ole masennusta ilmassa, siihen tunnistan jo merkit. Mutta eipä särkynyttä sydäntä pelasta mikään muu kuin aika, siihen eivät lääkkeet auta, vaikka joskus se voisikin olla kaikkein helpoin ratkaisu. Toiset päivät ovat vaikeampia kuin toiset, mutta ehkä se siitä. Hirveän herkilläkin sitä tuntuu olevan, ei paljoa tarvitse, kun alkaa itkettää tms.</span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Muutama ihminen on jo huomauttanutkin, että mikä on, kun ei mitään kuulu, ja ihan aiheestahan he sanovat. En vain saa aikaiseksi. Että en minä ketään ole unohtanut, vaikkei minusta kuulukkaan :) Aina voi kokeilla heittää minulle päin viestiä, yritän vastata, jos muistan (sekään ei ole tae nyt :D ). Tällä hetkellä minua joutuu ehkä potkimaan enemmin perseelle kuin aiemmin.</span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kämppäkin on kuin pienen atomipommin jäljiltä, kun ei siihenkään ole pystynyt nyt panostamaan hetkeen. Koko päivän suunnittelen, että nyt teen sitä ja nyt teen tätä, ja kappas kummaa, illalla huomaan, etten tehnyt yhtään mitään. Sain sentään lakanat vaihdettua tässä kuluneella viikolla :D </span></b><br />
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></b>
<b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Että ei muuta kun tehokkaampaa ensi viikkoa odotellessa :) Tai kuukautta. Tai jotain... </span></b>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-20570558191909532262018-02-01T17:10:00.002-08:002018-02-01T17:10:49.606-08:00Mutta minulta puuttuisi rakkaus<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Tää on taas ollut koko päivän niitä päiviä, kun ahdistaa ja itkettää kaikki. Ei jaksa keskittyä mihinkään, ajatukset pyörii päässä kuin karuselli. Tekisi mieli huutaa paha olo pois, mutta ei se auta. Liikaa taas ollut vain itseni seurassa, se kostautuu, on liikaa aikaa ajatella. </b></span><b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Pää on rikki, sydän vielä rikkinäisempi. Päässä huutaa miljoonat ajatukset samaan aikaan. Sydäntä särkee, kuin se olisi revitty rinnasta irti. Tuli ärhenneltyä ystävillekkin, itkettää vielä lisää. Ikävä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aivan hirveät, viha ja surullisuus edelleen vahvimpina tunteina.</b><br />
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></b>
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aina kun uskaltaudun olemaan edes hetken onnellinen, se viedään pois, oli se mitä hyvänsä. Tuntuu, kuin se olisi minulta kiellettyä. Ja juu, elämän pienet ilot ja blaablaablaa, kyllä minä niistäkin nautin, mutta mitään suurempaa en uskalla ajatellakkaan. Se otetaan kuitenkin pois. Karma kostaa pahoille ihmisille, mutta en ole paha, ja silti saan osani.</b><br />
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></b>
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ja pahinta on, kun tullaan sanomaan, että koitappas nyt ajatella positiivisesti. Miten voit ajatella <i>positiivisesti</i>, jos sinulta on viety kaikki? Minulla ei ole enää mitään. Kaikki minulle rakas ja tärkeä on otettu pois, itsekunnioituksesta lähtien (ystävät toki vielä...). Yritin kuinka kovin tahtojaan, tein miten päin vain, vaikka kuinka ajattelisin positiivisesti, niin pieleen menee. Sen verran monta kertaa tullut tässä pienen elämän aikana se nähtyä. En enää <i>USKALLA</i> olla onnellinen. </b><br />
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></b>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Joka kerta juuri kun nousen jaloilleni, tulee uusi ihminen, joka osoittaa minulle paikkani, joka osoittaa miten arvoton olen, muistuttaa etten ole mitään, lyö minut maihin. Silti yritän sieltä aina nostaa itseni ylös. Toisaalta, kuopassa kastuu myöhemmin, kuin ns. maan päällä 😤</b></span><br />
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></b>
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ehkä jonain päivänä uskallan olla onnellinen. Ehkä jonain päivänä minulla on syytä siihen. Ehkä jonain päivänä sitä ei otetakkaan minulta pois. Ehkä jo huomenna on se päivä, kun ei tunnu enää näin pahalta, ehkä ei. Ehkä, ehkä, ehkä. Vastaavaa kuin jossittelu. Yritän uskoa parempaan huomiseen, mutta nyt juuri se on aika vaikeaa. Tahdon sydämeni takaisin, tahdon kaiken minulta viedyn takaisin. Ei auta. </b>Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7111146449261427812.post-7178161188720355672018-01-30T11:56:00.000-08:002018-01-30T11:56:02.823-08:00Fear doesn't exist anywhere except in the mind<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Kammot ja pelot, nuo ihanat ja kamalat ehkä elämää rajoittavat tekijät. Kovin montaa ihmistä ei ole, joka ei pelkäisi mitään, siis todellakaan yhtään mitään. Toisilla ne on pieniä, toisilla suuria, toisilla täysin ylitsepääsemättömiä, mutta ne kuuluvat asiaan, paitsi siinä tapauksessa jos ne oikeasti haittaa/rajoittaa elämää. Ja niistäkin voi päästä yli, ainakin osasta, ehkä. Kaikista ei edes halua (tai uskalla). Työtä se kuitenkin vaatii.</b></span><div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-FWUgj-CkPSM/WnDIp-qJHDI/AAAAAAAAAlc/oaQKoKCZ7bcHc1_eRsGNvoOrreSeQqFIACLcBGAs/s1600/27536908_10214177069354216_714672104_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-FWUgj-CkPSM/WnDIp-qJHDI/AAAAAAAAAlc/oaQKoKCZ7bcHc1_eRsGNvoOrreSeQqFIACLcBGAs/s320/27536908_10214177069354216_714672104_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Myös minä pelkään ja kammoan asioita, moniakin. Pelkään ampiaisia, ahtaita paikkoja, sosiaalisia tilanteita ja ilmapalloja (juu kyllä 😃). Sosiaaliset tilanteet ovat minulle aivan kauheita, jos paikalla on muita kuin tuttuja, kun pitäisi tutustua uusiin ihmisiin tms. Mieluummin yritän välttää moisia,mutta jos en pysty, stressaan sitä jo monta päivää etukäteen. Jos saan sanaa suustani ylipäätänsä, alan änkyttää, enkä osaa edes vastata kysymyksiin, ja ahdistus lisääntyy entisestään. Nykyisin olen kuitenkin vähän yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, ja pakottaa itseäni uusiin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta kamalaa se on. </b></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Tällä hetkellä kaikkein pahin kammo osittain rajoittaa minun elämääni. Olen ehkä muutaman kerran maininnut, että tykkään laulaa. Itseasiassa ei, en tykkää, vaan rakastan laulamista. Ongelma vaan on siinä, että teen sen vain ns. yksin, ystävien kuullen kyllä, mutta mieluummin hiljaa pöydässä kuin että lähtisin laulamaan karaokea. Haluaisin ihan todella kovasti käydä muutaman veisun hoilottamassa karaokessakin, mutten pysty. Mikkikammo on aivan valtava. Eräs ystäväni sai sen minulta pari vuotta sitten pois, kävin jopa karaokebaarissa laulamassa, mutta ei tarvittu kuin yksi huono kokemus, ja se oli siinä.</b></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-JY8v9mNKHZ0/WnDJSS35aQI/AAAAAAAAAlk/Y5Goqjo06MkB9tQTkUjc0cHJQACYeSPRgCLcBGAs/s1600/freedom-of-fear.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="970" height="147" src="https://2.bp.blogspot.com/-JY8v9mNKHZ0/WnDJSS35aQI/AAAAAAAAAlk/Y5Goqjo06MkB9tQTkUjc0cHJQACYeSPRgCLcBGAs/s400/freedom-of-fear.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Olin eräässä paikallisessa pubissa, "Miljassa", niinkuin meillä sanotaan, jossa sattu olemaan entisestä elämästäni muutama ihminen, joita en välttämättä olisi halunnut nähdä ja menin laulamaan biisiä, niin kappas kummaa, rivissä haukkuivat kovaan ääneen täysin pystyyn, ja siihen loppu laulaminen. Sen jälkeen en ole mikkiä käteeni ottanut kuin kerran hyvässä humalassa, ja silloinkin tuntui, että pyörryn ihan juuri siihen paikkaan. </b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/--MKKkYlGyD4/WnDKPO7glJI/AAAAAAAAAlw/F8OHslCBg1MsMQ0_JVUU1DuZD8khLwtVwCLcBGAs/s1600/images.jpe" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="260" data-original-width="194" src="https://3.bp.blogspot.com/--MKKkYlGyD4/WnDKPO7glJI/AAAAAAAAAlw/F8OHslCBg1MsMQ0_JVUU1DuZD8khLwtVwCLcBGAs/s1600/images.jpe" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b>Tuntuu, että sulkeuduin vielä enemmin kuoreeni kuin mitä olin alunperin, koska nyt en pysty enää laulamaan mikkiin vaikka olisi pelkkiä ystäviä ympärillä. </b></span><b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Haluaisin päästä tästä "laulupelosta" tai peikosta uudelleen yli, että voisin tehdä jotain mitä oikeasti rakastan. En vain tiedä miten siinä onnistun, jos en kerran voi tehdä sitä edes tutussa ympäristössä. </b><b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vasta lauantaina käydessäni Miljassa kahvilla, karaokevetäjäkin yritti houkutella minua laulamaan, mutta kun en pysty. Pelkkä ajatuskin saa minut ihan paniikkiin ja tulee vielä enemmin olo, että haluan ennemmin käpertyä pöydän alle piiloon koko maailmalta, ettei kukaan vain näe tai kuule minua. Paljon helpompi uskoa ihmisiä, jotka halveksuen sanovat, etten osaa laulaa (tai mitään muutakaan) kuin ihmisiä jotka sanovat, että osaan. Helpompi turvautua siihen tuttuun ja turvalliseen tunteeseen, johon sinut on opetettu, kuin kokea ns. uusi tunne.</b></div>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Toisaalta taas, jos kerran olen tämän yli päässyt, niin pakkohan minun on päästä uudestaankin. Kunhan vain keksisin keinon siihen. Suunta on vain ylöspäin 😊 Alla olevilla ajatuksilla jatketaan eteenpäin :) </b></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><b><br /></b></span><b style="font-family: Verdana, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Mhfz7MasCyI/WnDNeS7M-SI/AAAAAAAAAmQ/hER-Zykft0UC_Abw6cdACSItF9k0IfyvACEwYBhgL/s1600/its-my-choice.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="415" data-original-width="428" height="309" src="https://3.bp.blogspot.com/-Mhfz7MasCyI/WnDNeS7M-SI/AAAAAAAAAmQ/hER-Zykft0UC_Abw6cdACSItF9k0IfyvACEwYBhgL/s320/its-my-choice.jpg" width="320" /></a></div>
</b></div>
Helenahttp://www.blogger.com/profile/09878732082472271927noreply@blogger.com0