lauantai 15. heinäkuuta 2017

Vihaan pukeutunut

Kävin tänään juhlistamassa kaverin 40v. synttäreitä (autolla, koska töitä...) ja mentiin käymään eräässä paikallisessa baarissa. Baarin ulkopuolella oli neljä ihmistä, kaksi naista ja kaksi miestä, jotka alkoivat kovaan ääneen arvostella minua kun kuljin ohi. Kommentteja tuli tyyliin "mite tolla voi olla tollanen hame?" "kattokaa noita reisiä"  jne jne jne. Harvinaista kyllä, en ollut kuulevinaan, vaan kävelin tyynesti ohi ja sisälle. Jonkin aikaa oltuamme sisällä, tämä samainen porukka istui meidän lähellä, ja ihan jatkuvalla syötöllä tuijottivat suoraan kohti ja naureskelivat. Hyvän biisin alkaessa soimaan, tanssin omalla paikallani istualtaan ja huomasin heidän naureskellen kuvaavan sitä puhelimella videolle. Siinä vaiheessa ilmoitinkin, että nyt minun on pakko lähteä pois, ennen kuin oikeasti menetän malttini. 

Heidän harmikseen tulen pukeutumaan edelleenkin ihan juuri kuin haluan. En todellakaan ala kyselemään muilta ihmisiltä lupaa siihen, että saanko käyttää lyhyitä hameita, korkokenkiä, paljastavia vaatteita, jätesäkkiä tai vaikka kulkisin alasti. Se on minun oma asiani, ja pukeudun ihan juuri kuin itse haluan ja missä vaatteissa tunnen oloni hyväksi (niitä ei nimittäin ihan hirveästi ole, ja jos sen tekee lyhyt hame, niin silloin se on niin). Toki se tuntuu pahalta, mutta en silti ala verhoamaan itseäni vaikka siihen jätesäkkiin vain sen takia että minulla on iso maha tai iso perse ja se nyt sattuu häiritsemään muiden silmään. Jos se on sinulta jollain tavalla pois, pistä ihmeessä silmät kiinni ja go fuck yourself! Ja toisaalta, en edes haluaisi olla kaunis ja laiha, eipähän minusta ainakaan tule samanlaista, itseäni täynnä olevaa pissaliisaa.


Siitä päästäänkin toiseen aiheeseen. Minulla on alkanut jostain syystä aggressiivisuus nostamaan päätänsä. Johan se kymmenen vuotta onkin uinunut, mutta nyt se alkaa tulla takaisin, valitettavasti. Kuuluu tosin "taudin kuvaan". Monet kerrat on nyt ihan viimeaikoina käsi noussut jo valmiiksi lyömään joko nyrkillä tai muuten vain läväyttämään, kun joku koskee vaikka minun kaulaan (ihan vahinko riittää) tai sanoo jotakin mikä ei miellytä. Toistaiseksi olen saanut sen verran itseäni kontrolloitua, että se käsi laskee kyllä takaisin alas. Ainahan minua tietysti on sanottu äkäiseksi akaksi, ja kymmenisen vuotta sitten annoin ensin tulla nyrkistä ja vasta sitten kyselin (jos muistin), että mitenkäs se menikään. Tämä on aika pelottava piirre, sillä olen sen aggressiivisuuden saanut siihen pisteeseen, että nykyisin minä en ole se, joka lyö ensin ja yritän lähteä mahdollisista riitatilanteista yms pois, mutta mistä se nyt kumpuaa, että käsi alkaa nousta?

Tämä biisi kertoo kaiken oleellisen:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti