It's going To be Hard. But Hard is not impossible.

Eksät. Nuo ihanat, kamalat eksät. Jokaisella niitä on, poislukien ne harvat onnelliset, jotka ovat aloittaneet lapsena seurustelemaan ja ovat edelleenkin yhdessä. On hyviä eksiä ja on huonoja, ja ihan täysin oma lukunsa ovat katkeroituneet eksät. 

Siitä pääsenkin aiheeseen, joka tällä hetkellä itseäni ärsyttää suunnattomasti, kun ollaan niin katkeroituneita erosta (vaikka olisi itse halunnut erota), niin miksi pitää yrittää hankaloittaa toisen elämää? Varsinkin jos toisella on uusi, niin silloin yritetään tehdä kaikkensa, että saadaan lyötyä kiilaa väliin, ns. kapuloita rattaisiin. Jos vielä haikaillaan toisen perään, niin luuleeko sitä sillä keinolla saavansa toisen takaisin, että on mahdollisimman hankala? En vain näe, mitä sillä voitetaan, mistään suunnasta. Ihmisistä tuntuu tulevan aivan hirviöitä eron myötä. 

Miksi ei voi olla iloinen toisen puolesta? Ketään kun ei voi omistaa, niin eihän sitä toista voi vain pitää varalla, heitänpä ensin pihalle, ai nyt sillä on uusi, haluanpa takaisin koska tuo on minun 😳 Se. Ei. Vaan. Mene. Niin. Ei todellakaan! Toisella ihmisellä ei voi leikkiä (tai ainahan sitä voi, mutta.....) ja pompotella miten itse haluaa. Itse olen siinä suhteessa hyvinkin erilainen, koska olisin todella iloinen jos minun entiseni  löytäisi uuden, olisin onnellinen hänen puolestaan. 

Ja varsinkin jos pariskunnalla jotka eroaa, on yhteisiä lapsia, siinä onkin helvetti valmis samantien. Lapsilla on helppo pelata ja kiristää toista vanhempaa "jos et tee näin, et näe lasta/en hae lasta" 😣 ai jumavitunlauta! Ne lapset eivät ole mitään pelinappuloita joilla pelata toista vanhempaa vastaan! Ei ikinä! Itse olen sen verran onnellisessa asemassa, että me olemme saaneet sovittua ilman riitoja poikien olemiset ja haut, eikä tarvitse tapella siitä, että jos toinen ei tee niin tai näin, niin passaa tulee muksujen kautta. Vierestä olenkin joutunut seuraamaan useampaa eronnutta pariskuntaa, joissa toinen vanhemmista kiristää toista lapsen kustannuksella tai tekee jotain muuta paskaa lapsen kautta. Se on ihan hirveää katseltavaa. Ja säälittävää, todella. Kun ei enää muuta keinoa keksitä toisen hallitsemiseen. Mun arvostus niitä ihmisiä kohtaan laskee kyllä täysin, jotka alkavat lasten kustannuksella pelaamaan. Näen punaista enkä voi sietää yhtään, samantien hirttää kiinni. Se kertoo vain siitä, ettei niistä lapsista oikeasti välitetä.  Ne pienet ihanat (ja raivostuttavat 😂❤️) ihmeet ovat täysin syyttömiä vanhempien ongelmiin, ja joutuvat välillä kantamaan hirveän isoa taakkaa, kun rakastavat molempia, eivätkä halua kummallekkaan pahaa mieltä aiheuttaa. Lapsien täytyy saada olla lapsia, ei vanhempien välisiä pelinappuloita. Piste! 

Nyt lopetan tämän avautumisen ja alan valmistautumaan tähän uuteen viikkoon huomattavasti paremmalla draivilla. Varsinkin kun on joku kenen kanssa sitä viikkoa jatkaa ❤️