perjantai 13. heinäkuuta 2018

Mun koti ei oo täällä

Jostain syystä viime aikoina on taas tullut hirveä vietti muuttaa. Siis ihan nyt alkuun, vihaan muuttamista todella paljon, en millään tavalla nauti siitä. Nyt on alkanut taas maa polttaa jalkojen alla ja pitäisi päästä "jonnekkin muualle". Olen kuin mustalainen joka vaihtaa paikasta toiseen, viettäen kiertävää elämää (ihan nyt ketään millään tavalla loukkaamatta!),paikoilleen jääminen on kamalaa. Ehkä se johtuu siitä, ettei minulla ole ollut "kotia" moneen maailman vuoteen. En edes muista milloin viimeksi olisin jossain ollut "kotona". Omakin tekisi mieli ostaa, muttei se ole mahdollista kun
 a) en saa lainaa
b) Mitä jos sekään ei ole sitten koti ja alkaa kyllästyttää?
And it's me.... 

Jostain syystä se maaginen aika on vuosi, kun alkaa polttelemaan siirtyminen muualle. Tässä olen asunut kohta kaksi vuotta, ja viimeisen vuoden on jatkuvasti käynyt mielessä taas muualle jatkaminen.

Loppujen lopuksi tämä on aika stressaavaa kun ei sitä kotia ole ja missään ei ole hyvä olla. Kuitenkin tykkään tästä asunnosta kun on tilaa ja pihaa, mutta silti, lähtövietti on valtava. Jossain vaiheessa se muuttuu niin painavaksi, että alkaa ahdistaa,ja siihen ahdistukseen ei auta muu, kuin lähteminen.  Joku joskus ehdotti, että kun vaihtaa järjestystä, niin se auttaisi lähtöhaluihin kun on jotain "uutta". Juu ei auta, kokeiltu on 🙄

Ehkä nyt jään kuitenkin niitä asuntoja katselemaan, ja mietin seuraavaa kirjoitusta, joka on ehkä hyvinkin painavaa ja kipeetä asiaa, jos saan sen päässäni muotoiltua julkaisukelpoiseksi. Hyvät viikonloput kaikille 😘


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti