torstai 1. helmikuuta 2018

Mutta minulta puuttuisi rakkaus

Tää on taas ollut koko päivän niitä päiviä, kun ahdistaa ja itkettää kaikki. Ei jaksa keskittyä mihinkään, ajatukset pyörii päässä kuin karuselli. Tekisi mieli huutaa paha olo pois, mutta ei se auta. Liikaa taas ollut vain itseni seurassa, se kostautuu, on liikaa aikaa ajatella. Pää on rikki, sydän vielä rikkinäisempi. Päässä huutaa miljoonat ajatukset samaan aikaan. Sydäntä särkee, kuin se olisi revitty rinnasta irti. Tuli ärhenneltyä ystävillekkin, itkettää vielä lisää. Ikävä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aivan hirveät, viha ja surullisuus edelleen vahvimpina tunteina.

Aina kun uskaltaudun olemaan edes hetken onnellinen, se viedään pois, oli se mitä hyvänsä. Tuntuu, kuin se olisi minulta kiellettyä. Ja juu, elämän pienet ilot ja blaablaablaa, kyllä minä niistäkin nautin, mutta mitään suurempaa en uskalla ajatellakkaan. Se otetaan kuitenkin pois. Karma kostaa pahoille ihmisille, mutta en ole paha, ja silti saan osani.

Ja pahinta on, kun tullaan sanomaan, että koitappas nyt ajatella positiivisesti. Miten voit ajatella positiivisesti, jos sinulta on viety kaikki? Minulla ei ole enää mitään. Kaikki minulle rakas ja tärkeä on otettu pois, itsekunnioituksesta lähtien (ystävät toki vielä...). Yritin kuinka kovin tahtojaan, tein miten päin vain, vaikka kuinka ajattelisin positiivisesti, niin pieleen menee. Sen verran monta kertaa tullut tässä pienen elämän aikana se nähtyä. En enää USKALLA olla onnellinen. 

Joka kerta juuri kun nousen jaloilleni, tulee uusi ihminen, joka osoittaa minulle paikkani, joka osoittaa miten arvoton olen, muistuttaa etten ole mitään, lyö minut maihin. Silti yritän sieltä aina nostaa itseni ylös. Toisaalta, kuopassa kastuu myöhemmin, kuin ns. maan päällä 😤

Ehkä jonain päivänä uskallan olla onnellinen. Ehkä jonain päivänä minulla on syytä siihen. Ehkä jonain päivänä sitä ei otetakkaan minulta pois. Ehkä jo huomenna on se päivä, kun ei tunnu enää näin pahalta, ehkä ei. Ehkä, ehkä, ehkä. Vastaavaa kuin jossittelu. Yritän uskoa parempaan huomiseen, mutta nyt juuri se on aika vaikeaa. Tahdon sydämeni takaisin, tahdon kaiken minulta viedyn takaisin. Ei auta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti