Kun adrenaliini vie

Jouduin muutama viikko sitten vaihtamaan autoa erinäisistä syistä johtuen. Ihmismieli on mielenkiintoinen, sillä tuntuu, kuin olisin vanhentunut vähintään kymmenen vuotta ihan siltä seisomalta. 

Kun hypätään niin sanotusti sportista perheautoon, sen tuntee. 
Aikaisemmin minulla oli S40 Volvo, sporttimallinen, spoilereineen päivineen ja se fiilis ajella sillä... Jotain sanoinkuvaamatonta. Nyt minulla on farmarimallinen Toyota Corolla ja en tosiaan saa samaa fiilistä, vaikka auto kulkeekin hyvin. Sitä fiilistä ei vaan tule vaikka miten yrittäisi.

Valitettavasti tämän parempaa kuvaa ei volvosta ole :/

Volvo oli kyllä varsinainen myrheenkryyni kaikin puolin, mutta silti, se tunne. Siinä oli auto, minkä sain kerrankin ITSE valita, ilman kenenkään sanomista että et sinä tuollaista. Sain kerrankin sellaisen auton kun itse halusin ja nyt sitä ei enää ole. Kaikki tiesivät kenen auto ja nyt olen vain "tavallinen nobody", perheenäiti (mitä olen kyllä, mutta se ei ole tämän jutun pointti) joka ajelee taloudellisella perheautolla. Nyt olen siis "vain" se äiti, en oma itseni. Yh....  


Tuntuu kuin olisin menettänyt palan itsestäni Volvon myötä, minusta tuli tavis. Se oli se minun "juttu". 

Kovin moni ei pysty käsittämään, mitä saan autolla ajamisesta. Se tuo minulle suurta nautintoa, kuin huumetta josta ei pääse irti. Ja nimenomaan se vauhti, se on se juttu. Tarvitsen sen ns. adrenaliinin, mitä saan vauhdista, ihan vaikka kyydissä ollessa. En oikeastaan ole ikinä osannut pelätä auton kyydissä, nautin vain mitä kovempaa mennään. Ehkä sen takia olen lapsenakin ollut meistä serkuksista (ainoana tyttönä vielä) se, joka huvipuistoissakin painaa hurjimmat laitteet läpi, kun muut tyytyvät ns. possujunaan. Silloinkin se on nimenomaan se vauhti mistä saan sen adrenaliinin. Silloin voin unohtaa kaiken muun ympäriltä ja keskittyä nauttimaan juuri siitä asiasta, ei paljon kauppaostokset tule mieleen.

Nykyinen Toyota. Takana itseasiassa näkyy vähän Volvon perää.

Minun "To-Do" - listalla onkin, että joku päivä pääsen vielä ralliauton kyytiin. Ja sen aion vielä toteuttaa, tavalla tai toisella. Niinkuin sanoin, moni ei pysty tätä vauhdin huumaa käsittämään eikä tarvitsekkaan. Mutta minä en saa sitä samaa nautintoa mistään, sitä ei tuo alkoholi tai tupakka niinkuin monelle muulle. RAKASTAN autolla ajamista ja sitä tunnetta <3